Hankintaosaaminen lastensuojelun sijaishuollon hankinnoissa

Abstract

Suomessa julkisten hankintojen arvo on jo lähes liki viidesosa bruttokansantuotteesta. Julkiset hankinnat ovat iso menoerä kunnille. Verorahoja on syytä käyttää mahdollisimman tehokkaasti ja tuottavasti, mutta toiminnan täytyy olla myös avointa ja läpinäkyvää.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkastelun kohteena on hankintaosaaminen lastensuojelun sijaishuollon hankinnoissa. Lastensuojelun sijaishuollossa tehdään runsaasti kustannuksiltaan mittavia hankintoja, koska lapsia sijoitetaan eri sijaishuoltopaikkoihin. Kunnat ostavat paljon sijaishuollonpalveluja palveluntuottajilta. Tutkielman aineistona ovat kuntien tarjouspyynnöt liitteineen. Tutkielman kiinnostuksen kohteena on osaamisen ja hankintaosaamisen käsitteellinen yhteys lastensuojelun sijaishuollon kontekstissa sekä hankintaosaamisen merkitys lastensuojelun sijaishuollossa. Tutkielman tavoitteena on ymmärtää ja selvittää osaamista julkisissa hankinnoissa sekä hankintaosaamisen tilaa tarjouspyyntöjen näkökulmasta lastensuo-jelun sijaishuollon hankinnoissa. Lisäksi ollaan kiinnostuneita siitä, mitä tarjouspyynnöt kertovat hankintaprosessista ja niihin liittyvistä tekijöistä.

Pro gradu -tutkielmassa määritellään osaaminen sekä tarkastellaan osaamista yleisenä käsitteenä. Lisäksi tarkastellaan julkista hankintaa ja selvennetään, mitä hankintaosaaminen tarkoittaa sekä syvennytään lastensuojelun sijaishuoltoon. Kyseessä on laadullinen tutkimus. Tutkimusaineiston lähestymistavaksi on valittu dokumenttianalyysi, koska aineistona ovat valmiit dokumentit. Tutkielmassa on tarkasteltu yhdeksän eri vastuukunnan tai kuntayhtymän tekemää tarjouspyyntöä liitteineen, mitkä ovat vuosilta 2012-2018. Kunnat ja kuntayhtymät ovat kilpailuttaneet yhdessä sijaishuollon palveluita. Tutkielmassa on yhdeksän vastuukuntaa, mutta koko aineisto käsittää yhteensä 70 kuntaa ja kuntayhtymää.

Sijaishuollossa on tapahtunut merkittävä muutos viimeisten vuosien aikana liittyen lasten asemaan ja oikeuksiin, osallisuuteen ja kuulemiseen sekä sijaishuoltopaikkojen valvontaan. Lastensuojelun kehittyminen näkyi myös tarjouspyyntöjen kehittymisessä ja eri kriteerien painotuksissa. Hinta näyttäytyi kuitenkin keskeisessä asemassa tarjouspyynnöissä. Hankittavien palveluiden vaativuus korostuivat tarjouspyyntöjen sisällöllisissä määrittelyissä sekä eri kriteereissä.

Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta kuntien teknisen hankintaosaamisen olevan kunnossa, mutta substanssiosaaminen ostettavasta palvelusta on vielä melko heikkoa. Mitä paremmin tarjouspyynnöissä osataan tuoda esiin sijaishuollon erityispiirteet sen tehokkaampi ja inhimillisempi kilpailutus on. Tarjouspyynnöt osoittavat kuntien olevan eri tasoilla ja käytännöt tarjouspyyntöjen suhteen ovat melko kirjavia. Tarjouspyyntöjen perusteella hankintaprosessi näyttäytyy olevan myös raskas, pitkä ja työläs sekä ostajalle että palveluntuottajalle. Tulevaisuudessa olisi hyvä saada valtakunnallisesti yhtenäiset kriteerit sijaishuollon hankinnoille, jotta palvelut olisivat tasalaatuisia ja –arvoisia kaikille sijaishuollossa oleville lapsille.