Why does CSR not work?

Yritysten yhteiskuntavastuu (CSR) on saavuttanut suuren suosion 2000-luvulla samalla, kun globaalit ongelmat ovat huolestuttaneet yhteiskuntaa. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että CSR ei johda haluttuihin tuloksiin, vaan päinvastoin pahentaa ongelmia, aiheuttaen kuilun tekojen ja haluttujen tulosten välille. Tutkielman tavoitteena on analysoida yritysten CSR toimien ja haluttujen tulosten välisen kuilun syitä. Ensimmäinen tutkimuskysymys määrittelee kuilun lähtökohdat. Toinen tutkimuskysymys analysoi ydinsyitä kuilun olemassaololle yrityksen ja GVC:n näkökulmasta. Kolmas tutkimuskysymys tarkastelee keinoja, joilla kuilun voisi pienentää. Kuilun lähtökohdaksi todetaan halutut CSR tulokset, jotka määräytyvät kestävän kehityksen tavoitteiden (triple bottom line) ja sidosryhmäteorian (stakeholder theory) mukaan. Toivotut tulokset määritellään Carroll:n CSR pyramidin avulla, joka koostuu taloudellisista, oikeudellisista, eettisistä ja hyväntekeväisyysvastuista. Tutkimus osoittaa, että nykyiset toimet ovat haitalliset ympäristölle, ihmisille, ja tuotoille erilaisten rikkomusten muodossa. Yritystasolla kuilun todetaan olevan peräisin ongelmallisista toimista kuten yritysten symbolisesta määräysten hyväksymisestä sekä pinnallisesta mittaamisesta. Irtikytkentä (policy-practice decoupling) teoria selittää ongelmallisten toimien juurisyiksi epäselvän CSR käsitteen, resurssien puutteen, heikot määräykset ja tavoitteiden välisen ristiriidan. Koska toimia ei koskaan toteuteta tai ne toteutetaan huonosti ilman ulkoista varmennusta, haluttuja tuloksia saavutetaan harvoin. GVC tasolla kuilun todetaan olevan peräisin yrityskeskeisestä toteutuksesta, kyvyttömyydestä hallita arvoketjuja sekä hallinto- ja kulttuurieroista. Irtikytkentä (means-ends decoupling) teoria selittää ongelmatilanteen juurisyiksi liian laajan vastuun, mahdottomuuden mitata tuloksia, toimintakeskeiset määräykset, lähestymistapojen ristiriidan sekä epätoimivan järjestelmän. Koska toteutetut toiminnot eivät ole yhteydessä haluttuun lopputulokseen, niitä ei saavuteta. Kirjallisuus ehdottaa, että CSR:n vapaaehtoisuuteen ja heikkoihin määräyksiin liittyvää rakenteellista ongelmaa voitaisiin lieventää hallituksen järjestämän pakollisen valvonnan avulla sekä laajentamalla pakollisen vastuun kaiken kokoisille yrityksille. CSR:n systeemistä kyvyttömyyttä hallita GVC:n monimutkaisuutta voitaisiin lieventää yhteistyöllä järjestöjen kanssa ja huomioimalla, että kehitysmaat saattavat tarvita kansainvälisiä ei-sitovia määräyksiä. Lopputulemana voidaan todeta, että CSR toimien ja toivottujen tulosten kuilu syntyy, koska vapaaehtoinen CSR ei korjaa nykyisiä ongelmia, vaan aiheuttaa sen sijaan entistä enemmän vahinkoa maailmalle. Globaalit ongelmat piilevät monimutkaisten globaalien arvoketjujen sisällä, eikä yrityksillä ole oikeita työkaluja ja kannustimia niiden korjaamiseen. Kuilun perimmäinen syy on rakenteellisissa ja systeemisissä ongelmissa, joita nykyinen CSR ei pysty korjaamaan.