Semiotiska studier i ordspråk på svenska och finska

Olen tutkinut pro gradu -tutkielmassani ruotsin- ja suomenkielisiä sananlaskuja ja pyrkinyt selvittämään niissä mahdollisesti esiintyviä semanttisia eroja. Tutkimusmateriaaliini sisältyy yhteensä 40 sananlaskua ruotsiksi ja suomeksi. Niiden valinnassa kriteerinä on ollut, että sananlasku sisältää jonkin ihmiskehon osan. Hypoteesini oli, että ruotsin- ja suomenkieliset sananlaskut poikkeavat toisistaan suurimmaksi osaksi siksi, jotta sananlaskussa olisi kyetty säilyttämään sananlaskujen tyypillisimmät tunnuspiirteet, kuten alku- tai loppusointu sekä lyhyt ja ytimekäs muoto. Hypoteesini osoittautui pitävän suurelta osin paikkansa. Edellä mainittujen syiden lisäksi sananlaskujen kieliasun eroavaisuuksiin vaikuttivat myös mm. erot maiden kulttuurissa, historiassa ja luonnonoloissa. Ruotsin- ja suomenkielisillä sananlaskuilla näytti myös olevan omat erityiset tunnuspiirteensä yleisellä tasolla, kuten suomenkielisten sananlaskujen keskimäärin lyhyempi muoto ja ruotsinkielisten sananlaskujen ihmisen roolia korostava sanamuoto.