Julkinen persoona, yksityinen elämä : Julkisuuden henkilöiden yksityiselämän suojan oikeudelliset ulottuvuudet

Julkisuuden henkilöiden yksityiselämä on nykypäivänä yhä näkyvämmin median ja yleisön mielenkiinnon kohteena. Median rooli sekä sananvapauden laaja tulkinta ovat kaventaneet julkisuuden henkilöiden yksityiselämän suojaa, mikä on synnyttänyt jännitteitä perusoikeuksien erityisesti yksityiselämän suojan ja sananvapauden välillä. Suomen perustuslain (731/1999) 10 § ja 12 § sekä kansainväliset sopimukset luovat perustan yksityiselämän ja sananvapauden suojalle, mutta perusoikeuksien arviointiin vaikuttavat myös muut tekijät kuten henkilön asema sekä aikaisempi esiintyminen julkisuudessa. Tutkielman tavoitteena on selvittää tutkimuskysymysten kautta, miten julkisuuden henkilöiden yksityiselämää suojaa turvataan voimassa olevan lainsäädännön kautta ja miten heidän oma toimintansa ja asemansa vaikuttavat suojan laajuuteen. Lisäksi selvitetään millä perustein joukko- tiedotusvälineet voivat julkaista tietoa sananvapauden turvatessa niiden roolia yhteiskunnan keskustelun mahdollistajana sekä milloin yksityiselämää koskevan tiedon levittäminen katsotaan oikeudettomaksi ja loukkaavan yksityiselämän suojaa ja kunniaa. Tutkielma pohjautuu lainopilliseen tutkimusmetodiin, jonka tarkoituksena on systematisoida ja tulkita voimassa olevaa oikeutta. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimusmetodin piirteitä erityisesti korkeimman oikeuden ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuissa sekä julkisen sanan neuvostolle (JSN) tehtyjen kantelupäätösten tulkinnassa. Tutkimuksen aineisto koostuu ensisijaisesti perustuslaista, rikoslaista, kansainvälisistä sopimuksista, hallituksen esityksistä sekä oikeuskirjallisuudesta, joiden avulla analysoidaan julkisuuden henkilöiden yksityiselämän suojan ja sananvapauden välistä punnintaa. Tutkimustulokset osoittavat, että julkisuuden henkilöiden yksityiselämän suoja on sitä suppeampi mitä merkittävämmästä asemasta on kyse. Henkilön asemaa ei voida kuitenkaan yksin pitää ratkaisevana tekijänä suojan laajuuden tulkinnassa, sillä asian yhteiskunnallisella merkittävyydellä on myös vaikutusta. Tutkielma tuo esille, että journalistinen harkinta sekä sen itsesääntely ovat usein tehokkaimpia keinoja kuin lainsäädäntö yksityiselämää koskevien loukkausten ennaltaehkäisyssä, vaikka sosiaalisen median kasvu on hämärtänyt journalistisen vastuun rajoja. Tutkielman oikeuskäytäntöjen perusteella yksityiselämän suojan ja sananvapauden tasapainoa arvioidaan aina tapauskohtaisesti suhteellisuusperiaatteen ja yhteiskunnallisten seikkojen perusteella. Kahden perusoikeuden ristiriitatilanteessa on punnittava, voidaanko toista perusoikeutta rajoittaa toisen hyväksi. Lisäksi mitä arkaluontoisempiin yksityiselämään liittyviin seikkoihin julkaisu puuttuu, sitä vahvemmat perusteet julkaisulle vaaditaan, vaikka julkisuuden henkilöiden asema ja toiminta julkisuudessa tekisivätkin heidän yksityiselämästään julkisen kiinnostuksen kohteen.