Luottamushenkilöjohtaminen

Abstract

Tutkimusaiheena on kunnallinen luottamushenkilöjohtaminen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä on luottamushenkilöjohtaminen, mitkä ovat sen toimintatavat, mikä on arvojen ja tiedon asema johtamisessa, millainen on luottamushenkilöjohtajan rooli ja miten luottamushenkilöjohtamiseen pätevöidytään.

Kunta on kahden johtajuuden toiminta-alue: toisaalta luottamushenkilöistä ja toisaalta viranhaltijoista ja työntekijöistä koostuvat organisaatiot muodostavat yhdessä kunnan johtamis- ja toimintajärjestelmän. Kaksinapainen johtaminen jakautuu johtavien viranhaltijoiden ja valtuusto- ja hallituspuheenjohtajistojen kesken.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Herbert Simonin päätöksentekoteoria, joka pohjautuu näkemykseen politiikan ja hallinnon dikotomiasta. Poliittisen järjestelmän päätehtävä on arvoasetelmien hyväksyminen ja hallinnon päätehtävänä on toimiminen tosiasiaolettamusten pohjalta. Johtaminen on asiajohtamista (management) ja ihmisten johtamista (leadership). Henry Mitzberg jakaa johtamisen kokonaisuuden ihmissuhde-, tiedonvälitys- ja päätöksentekorooleihin.

Yksilön toimintaa ohjaavat omaksutut arvot ja tieto. Tieto on käsitys asioista tai asioiden välisistä suhteista. Tieto voi olla eksaktia tai formuloimatonta ja kokemuksellista. Michael Polanyin mukaan viimeksi mainittu on hiljaista tietoa (tacit knowledge).

Tässä tutkielmassa tutkimuskohteita ovat Ilmajoen ja Nurmon kunnanvaltuuston ja –hallituksen puheenjohtajistot ja tutkimusmetodi on kvalitatiivinen ja fenomenografinen. Tutkimus toteutetaan teemahaastatteluna ja haastateltavia on 12.

Kunnallinen luottamushenkilöjohtaminen on kunnan päätöksenteko-organisaation johtamista ja johtaminen sisältää kaikki mintzbergiläiset johtamisroolit, selkeimmin johtamisen toimintatapoihin vaikuttavat asema ja kokemuksen määrä. Johtaminen on sekä virallista että epävirallista. Ongelmalliseksi koetaan päivätyön ja luottamustehtävien yhteensovittaminen. Tutkittavien yhteinen näkemys on, että viranhaltijoilla on merkittävästi tosiasiallista päätösvaltaa.

Tiedon merkitys nähdään keskeisenä hyvän johtamisen kannalta ja kokemus on varsinainen johtajuuteen pätevöittävä menetelmä, koska systemaattista koulutusta ei ole. Luottamushenkilöjohtajan päätöksenteon pohjana ovat arvot, mutta tieto ohjaa päätöksentekoa. Ahtaasti ajatellen luottamushenkilöjohtaja ei edes täytä simonilaisen päätöksentekijän kriteerejä, ellei tiedon ensisijaisuutta hyväksytä päätöksenteon valintaperusteeksi. Luottamushenkilöjohtaminen kaipaa normatiivista säännöstöä ja systemaattista koulutusta, jotta edellytykset hyvän hallinnon ja kunnallisen demokratian toteutumiseen täyttyvät.