Omaistiedon hyödyntäminen organisaatiossa yhteiskehittämisen välineenä

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uusia kehittämisen muotoja tarvitaan kustannusten hillitsemiseksi ja palveluiden laadun varmistamiseksi. Ikääntyvä väestö ja kansalaisten aiempaa aktiivisempi osallistuminen palveluihin luo painetta tuoda uusia kehittämisen muotoja palveluihin. Ikääntyvän henkilön omaisella on oletettavasti paljon kokemukseen perustuvaa tietoa. Tällä tiedolla voidaan haastaa ja parhaassa tapauksessa tuoda ammattilaisten asiantuntijuuden rinnalle kokemusasiantuntijuutta. Näiden asiantuntijuuksien yhteisen vuorovaikutuksen toteutuminen, ja niiden näkeminen tasavertaisina palveluiden kehittämisen välineinä lisää kansalaisten osallisuutta ja palveluiden yhteiskehittämistä. Tämän pro gradu –tutkielman tarkoituksena oli tuoda esille omaistiedon hyödynnettävyyttä ja vaikutuksia organisaatiossa yhteiskehittämisen välineenä. Tavoitteena oli tuoda esille, miten omaisten kokemustietoa hyödynnetään organisaatiossa, ja luodaanko omaistiedon hyödyntämisellä palveluille arvoa. Tutkimuksessa avattiin osallisuuden, yhteiskehittämisen, kokemustiedon, merkityksellistämisen (sensemaking) ja organisaation tiedon vastaanottokyvyn (absorptive capacity) käsitteitä ensin teorian kautta. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin teemahaastattelun muodossa ikääntyneiden asumisyksikön hoitajien, esimiesten sekä ikääntyneiden palvelupäällikön kanssa ryhmähaastatteluin. Ryhmähaastatteluja pidettiin yhteensä kolme ja haastateltavia oli 10. Tutkimuksessa käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysia hyödyntäen merkityksellistämisen prosessia ja organisaation tiedon vastaanottokykyä kuvaavia teemoja. Tutkimustulosten perusteella omaisilta saatavan tiedon merkitys on tunnistettu organisaatiossa sekä hoitajien että esimiesten ja päällikön tasoilla. Omaisten rooli määrittyy organisaatiossa pitkälti sen kautta, miten heidän tiedon merkityksensä nähdään ammattilaisten keskuudessa. Omaistiedon hyödyntämistä kuitenkin estää ammattilaisten asiantuntijuuden oikeutus, jolloin omaisilta saatavaa tietoa ei arvosteta ammattilaisten tietoon verrattavissa olevana tietona. Asenteiden merkitys omaistietoa kohtaan on suuressa roolissa siinä, miten tietoa hyödynnetään organisaation kehittämisessä. Omaistiedon tunnistaminen ei riitä, jotta sitä voitaisiin hyödyntää täysin palvelujen kehittämisessä. Tarvitaan myös omaistiedon tunnustamista organisaation kaikilla tasoilla. Kun omaisilta saatava tiedon arvo on tunnustettu organisaatiossa ja organisaation ulkoinen ja sisäinen vuorovaikutus on hyvää, voidaan palveluja kehittää yhdessä. Samalla omaisten osallistaminen palveluiden kehittämiseen saa aikaan arvon yhteisluontia.