Kokonaisturvallisuus sosiaali- ja terveydenhuollossa

Abstract

Turvallisuuteen liittyvät kysymykset ovat olleet viime vuosina ja menneinä kuukausina yhteiskunnallista keskustelua herättänyt aihealue. Dynaamiset ja rajat ylittävät terveyskriisit eivät ole uusi ilmiö, mutta verkottuneisuus ja riippuvuussuhteiden lisääntyminen yhteiskunnan kaikilla tasoilla ovat kohdistaneet keskustelua kokonaisvaltaisempaan varautumiseen ja häiriötilanteiden hallitsemiseen. Suomalaisessa varautumistyössä tätä kutsutaan kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamalliksi (VN, 2017).

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia kokonaisturvallisuutta sosiaali- ja terveydenhuollon kontekstissa. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitä kokonaisturvallisuuden käsitteellä tarkoitetaan sekä miten se hahmotetaan sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilla. Tämän lisäksi otettiin selvää, miten kokonaisturvallisuuden hahmottaminen ilmeni eri viranomaisasiakirjoissa.

Tutkielman aineistona käytettiin valtionhallinnon laatimia kokonaisturvallisuuden strategia-asiakirjoja sekä muita viranomaisasiakirjoja. Tutkimus toteutettiin sisällönanalyysin keinoin ja aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin mukaisesti, jossa päättelyn logiikkaa ohjasi induktiivinen päättely. Teoreettisessa viitekehyksessä kokonaisturvallisuutta lähestyttiin ensin määrittelemällä kokonaisturvallisuus ja sen taustat. Kokonaisturvallisuuden käsitteen määrittelyä syvennettiin ottamalla mukaan verkostojen hallintaa ilmentävät mallit Whole of Government ja New Public Governance.

Teoreettisen viitekehyksen perusteella voitiin todeta, että kokonaisturvallisuus on varautumisen verkostomainen malli, jossa yhteiskunnan elintärkeät toiminnot pyritään turvaamaan normaalista poikkeavissa tilanteissa yhteistyön keinoin. Tutkimustulokset osoittivat, että kokonaisturvallisuus hahmotetaan sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilla yhteisen tekemisen malliksi, jossa jaetaan ja analysoidaan turvallisuuteen liittyvää tietoa sekä eri toimijat toimivat yhdessä. Aineiston analyysin perusteella voitiin esittää lopputulos, jossa kokonaisturvallisuuden hahmottaminen tiedon jakamisena ja sen analysoimisena ilmeni aineistossa kriisiviestinnän ja tiedon jakamisen sekä tilannetietoisuuden ja tilannekuvan luomisen kautta. Kokonaisturvallisuuden käsittäminen toimintana näkyi puolestaan häiriötilanteiden hallintana ja johtamisena sekä sopimus- ja kumppanuusverkostoina.

Aineiston analyysissä tutkimustuloksien ja teoreettisen viitekehyksen välisestä vertailusta kävi ilmi, että kokonaisturvallisuus on ennen kaikkea verkostojen hallintaa, organisaatio- ja sektorirajat ylittävää toimintaa sekä toiminnan yhdenmukaistamista julkisen sektorin näkökulmasta. Tämän havainnon perusteella voitiin myös osoittaa, että kokonaisturvallisuuden taustat todellakin ovat horisontaalisissa johtamisen menetelmissä ja verkostomaisessa toiminnassa.