Temat species på kursen Grammatik vid Vasa universitet hösten 2008. En felanalys

Abstract

Vaasan yliopistossa ruotsin kielen aineenopiskelijoiden kielioppikurssi Grammatik toteutettiin lukuvuonna 2008−2009 uudistetussa kurssimuodossa. Tutkimuksen tavoitteena on analysoida opiskelijoiden virheitä epämääräisen ja määräisen muodon käytössä; millaisia virheitä tehdään ja kuinka paljon, kumpi muoto on vaikeampi hallita, ovatko virheet tavallisia vai ainutkertaisia, esiintyvätkö samat virheet vielä myöhemmissä tehtävissä ja vähenevätkö virheet kurssin edetessä. Aineisto koostuu kurssin aikana tehdyistä tehtävistä (kaksi testiä, kotitehtävä ja tentti). Yhteensä vastauksia on 183, ja määrä vaihtelee tehtävästä toiseen. Tutkimusmenetelmänä on virheanalyysi, jota täydennetään sisällönanalyysin luokitteluilla. Tutkimus on sekä määrällinen että laadullinen: virheiden määrän lisäksi analysoidaan virheitä kieliopillisesti kieliopin teoriaan (mm. Svenska Akademiens språklära, SAG) pohjautuen.

Ensimmäisessä testissä opiskelijoilla on sekä samanlaisia virheitä että paljon ainutlaatuisia vastausehdotuksia. Virheiden määrä vaihtelee tehtävän sisällä, pääosin virheitä on n. 30 % kysymystä kohden. Yleisin virhe substantiivin määräisyyden sijasta on adjektiivin luvussa: monikollinen adjektiivi on valittu yksiköllisen pronominin ja/tai substantiivin kanssa tai päinvastoin (någotdera små/lilla äpplen). Toisen testin perusteella substantiiviattribuutin määräisyys erisnimien yhteydessä (5,5−22 % virheitä) ei tuota vaikeuksia. Kotitehtävässä virheet ovat ainutlaatuisia ja niiden määrä vaihtelee (2−76 %). Neljä virhettä nousee esiin haastavuutensa vuoksi, koska suurin osa opiskelijoista (64−76 %) ei löytänyt virhettä tekstistä, eikä siten analysoinut sitä. Opiskelijat merkitsivät usein virheeksi myös tekstikohtia, joissa virhettä ei ollut. Yleisimmin kyse on määräisyydestä, mutta merkinnät käsittelevät myös mm. prepositioita. Tentissä opiskelijoiden vastauksista 27−80 % oli osittain tai kokonaan väärin. Keskimäärin oikeita vastauksia saatiin ensimmäisessä testissä 60 %, toisessa 84 %, kotitehtävässä 70 % ja tentissä 60 %. Kaiken kaikkiaan virheitä määräisyydessä on melko vähän. Epämääräinen muoto tuottaa määräistä enemmän vaikeuksia. Virheiden määrän ja laadun seuraaminen tehtävästä toiseen oli hankalaa, koska vastausten määrä ja tehtävien sisältö ja vaatimustaso vaihtelivat.