Dramatisoitu demokratia. Tasapuolisuus ja viihteellisyys television yhteiskunnallis-poliittisissa keskusteluohjelmissa

Abstract

Politiikka on viime vuosikymmeninä yhä enenevissä määrin medioitunut. Politiikka ei ainoastaan välity vaan sitä myös käydään mediassa. Televisio on vauhdittanut yhteiskunnassa tapahtunutta draamallistumista. Viihteen avulla sekä välitetään tietoa että tarjotaan katsojille elämyksiä. Viime aikoina yksi televisioon kohdistunut huoli onkin noussut asian ja viihteen risteytymisestä eli asiaviihteestä.

Tutkimukseni aiheena ovat television yhteiskunnallis-poliittiset keskusteluohjelmat. Niitä pidetään informoiviin ohjelmagenreihin kuuluvina. Tutkimuksessani selvitän, millä keinoilla keskusteluohjelmat vastaavat viihteellistymisvaatimuksiin. Pohdin myös, miten viihteellistyminen vaikuttaa ohjelmien asiapuoleen. Demokraattisessa yhteiskunnassa journalismin roolina on ikään kuin ”vallan vahtikoirana” toimiminen. Keskusteluohjelman toimittajalta on kuitenkin totuttu odottamaan myös tasapuolisuutta ja objektiivisuutta.

Toimittajan toimintaan vaikuttavat mm. lisääntynyt kilpailu katsojista, poliittinen ja taloudellinen kontrolli sekä toimittajan omat subjektiiviset valinnat. Keskusteluohjelman toimittajalla on näkyvä rooli ohjelman lopputuloksen kannalta, sillä hän jakaa puheenvuoroja sekä ohjailee keskustelua.

Tutkimukseni koostuu sekä teoreettisesta että empiirisestä osasta. Se rakentuu karkeasti kolmeen osaan: teoreettiseen (1–5), empiiriseen (6) sekä havaintoihin ja pohdintaan (7–10). Empiirinen aineistoni koostuu kymmenestä keskusteluohjelmasta; tutkimusotteeni on kvalitatiivinen, joskin aineisto mahdollistaa myös kvantitatiivisten huomioiden tekemisen. Tutkimuksen peruskäsitteitä ovat viihteellistyminen sekä politiikka.

Yhteiskunnallis-poliittisten keskusteluohjelmien viihteellisyys näkyy parhaiten niiden tarjoamassa interaktiivisuudessa, joka tapahtuu pääosin tekstiviestien välityksellä. Myös ohjelmien ja aiheiden henkilöllistyminen on merkittävä viihteellistymisilmiö. Toimittajien verrattain vähäinen kritiikki johtuu puolestaan politiikan ja median välisestä konsensuksesta sekä suomalaisesta keskustelukulttuurista.