Kun astun toimiston kynnyksen yli, tulee se tunne, että kuulun tänne : Vuorovaikutuksen erityispiirteet ja sosiaalisen hyvinvoinnin rakentuminen hybridityössä

Abstract

Hybridityö on työelämän muutoksien myötä yleistynyt laajamittaisesti eri organisaatioissa. Fyysisen ja virtuaalisen läsnäolon yhdistäminen luo hybridityön sosiaaliseen vuorovaikutukseen erityispiirteitä ja etätyötä tekevien työntekijöiden sosiaalisen hyvinvoinnin rakentumista on tutkittu rajallisesti Conservation of Resources (COR)- ja Team-Member Exchange (TMX)-teorioiden näkökulmasta.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan hybridityön erityispiirteitä sosiaalisen vuorovaikutuksen näkökulmasta silloin kun sosiaalinen hyvinvointi rakentuu sekä fyysisissä että digitaalisissa kohtaamisissa. Lisäksi tutkitaan, miten etätyötä tekevät työntekijät rakentavat ja ylläpitävät sosiaalista hyvinvointiaan hybridityön arjessa.

Tutkimuksessa on kerätty laadullinen haastatteluaineisto (n=12), jota tarkastellaan COR- ja TMX-teorian viitekehyksessä. Tavoitteena on syventää ymmärrystä vuorovaikutuksen ja sosiaalisen hyvinvoinnin välisestä suhteesta hybridityössä.

Hybridityö muuttaa vuorovaikutuksen luonnetta siirtämällä vastuuta epävirallisen vuorovaikutuksen ylläpitämisestä yhä enemmän yksilölle. Epävirallinen vuorovaikutus ei toteudu hybridityössä spontaanisti, vaan edellyttää työntekijöiltä aktiivisuutta ja organisaatiolta tietoista rakenteellista tukea. Samalla esihenkilön rooli korostuu vuorovaikutuksen mahdollistajana hajautuneessa työympäristössä.

Vaikka hybridityö lisää joustavuutta, se voi heikentää spontaania ja yhteisöllistä vuorovaikutusta ilman tarkoituksenmukaisia rakenteita. Onnistunut hybridityö edellyttääkin sekä yksilö- että organisaatiotason tietoista panostusta vuorovaikutuksen ylläpitämiseen ja voimavarojen tasapainoiseen rakentumiseen.

Tutkimus täydentää aiempaa hybridityötä koskevaa tutkimusta jäsentämällä sosiaalisen hyvinvoinnin vuorovaikutuksellisena ja dynaamisena ilmiönä. Tämän tutkimuksen perusteella sosiaalinen hyvinvointi rakentui useiden toisiinsa kytkeytyvien vuorovaikutusprosessien kautta, joissa organisatoriset rakenteet, vuorovaikutuksen tasapaino, sosiaalinen kiinnittyminen, yhteenkuuluvuus sekä tiedon ja tuen vastavuoroinen jakaminen muodostivat toisiaan vahvistavan kokonaisuuden. Tuloksia voidaan hyödyntää hybridityön käytäntöjen kehittämisessä sekä sosiaalisen hyvinvoinnin johtamisessa, erityisesti vuorovaikutusta tukevien rakenteiden suunnittelussa.