Digitaaliset sisällöt ja palvelut kuluttajaoikeudellisesta näkökulmasta

Abstract

Digitaaliset sisällöt ja palvelut koskettavat lähes jokaista ja kuluttajien arkipäivää on toimia erilaisilla digitaalisilla alustoilla käyttäen digitaalisia palveluita ja sisältöjä. Digitalisaation myötä Euroopan unionissa on laajasti tarkasteltu digitaalista sääntelyä ja erityisesti kuluttajien ja yritysten verkkotuotteiden ja -palvelujen tarjontaa ja saantia Euroopassa. EU:ssa päädyttiin säätämään digitaalisia sisältöjä ja digitaalisia palveluja koskeva direktiivi (EU) 2019/770), jonka tarkoitus oli vahvistaa säännöt digitaalisen sisällön tai palvelun toimittamista koskeviin sopimuksiin.

Direktiivin myötä Suomen kuluttajansuojalakiin lisättiin uusi 5 a luku digitaalista sisältöä ja digitaalisia palveluja koskevat sopimukset. Sääntely oli merkittävää, sillä nimenomaista sääntelyä digitaalisista sisällöistä tai palveluista ei kuluttajansuojalaissa ennen ollut. Kuluttajansuojalain muutokset selkeyttävät oikeuden tilaa, sillä muutosten myötä kuluttajansuojalaista löytyy määritelmät digitaaliselle sisällölle ja digitaaliselle palvelulle. Lakimuutos vahvisti myös säännöt digitaalisen sisällön tai palvelun sopimuksenmukaisuudelle ja kuluttajan oikeussuojakeinot virhe- ja viivästystilanteissa.

Kuluttajansuojalain mukainen digitaalinen sisältö kattaa kaiken digitaalisessa muodossa tuotetun ja toimitetun datan. Digitaalinen palvelu tarkoittaa palvelua, jossa kuluttaja voi luoda, käyttää, tallentaa tai olla muussa vuorovaikutuksessa digitaalisessa muodossa olevaan dataan. Digitaalista sisältöä ovat esimerkiksi tietokoneohjelmat ja mobiilisovellukset sekä digitaaliset video- ja äänitiedostot. Digitaalisiin palveluihin kuuluvat esimerkiksi pilvipalvelut ja sosiaalinen media.

Tutkielman tavoitteena on selvittää millaisia oikeussuojakeinoja lakimuutos toi kuluttajalle koskien digitaalisia sisältöjä ja palveluja. Tutkielmassa perehdytään myös elinkeinonharjoittajan velvollisuuksiin liittyen muun muassa digitaalisen sisällön tai palvelun toimittamiseen ja päivittämiseen. Tutkimusongelmiin pyritään selvittämään vastaukset perehtymällä voimassa olevan oikeuden sisältöön lainsäädännön, lain esitöiden ja ratkaisukäytännön myötä. Siten tutkielman tutkimusmetodi on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Uutta kuluttajansuojalain 5 a lukua jäsennellään siten, että voidaan selvittää kuluttajan oikeussuojakeinot, elinkeinonharjoittajan velvollisuudet, virhe- ja vastuusäännökset sekä poikkeukset soveltamisalaan. Yhtenä erityispiirteenä kuluttajansuojalain muutoksessa on, että sääntely koskee myös tilanteita, joissa kuluttaja luovuttaa tai sitoutuu luovuttamaan henkilötietoja elinkeinonharjoittajalle digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja koskevan sopimuksen nojalla.

Lopputulemana tutkielmassa voidaan todeta, että kuluttajansuoja digitaalisia sisältöjä ja palveluita koskevissa sopimuksissa on parantunut kuluttajansuojalain muutoksen myötä. Digitaaliset sisällöt ja palvelut, joita kuluttaja käyttää ovat useasti hyvin arkipäiväisiä palveluita, kuten suoratoistopalvelut, mobiilisovellukset, pikaviestipalvelut tai verkkopohjaiset sähköpostipalvelut.