Lähipiirilainojen suhde osakeyhtiön varojenjakoon

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää osakeyhtiölain uudistuksen vaikutuksia yhtiöiden varojenjakoon ja erityisesti lähipiirilainojen lainmukaisuuden arviointiin. Tarkoituksena on myös selvittää lainan myöntämiseen liittyviä vaiheita yhtiön toiminnassa. Uuden osakeyhtiölain myötä yksityiskohtaiset säännökset koskien osakkeenomistajille ja muulle lähipiirille myönnettyjä lainoja poistuivat. Suomen uutta osakeyhtiölakia onkin kuvattu Euroopan liberaaleimmaksi. Tämä vapaamuotoisuus on tuonut kuitenkin mukanaan myös ongelmia joidenkin lain säännösten tulkinnassa. Ongelmia sisältyy muun muassa lähipiirilainoihin sovellettaviin lain osiin.

Lähipiirilainojen laillisuuden arvioinnissa keskeiseksi, sekä varmasti myös ongelmallisimmaksi, tekijäksi nousee liiketaloudellisen perusteen vaatimus. Kun lähipiirille myönnetyllä lainalla on tällainen peruste, katsotaan lainan olevan vastikkeellista jakoa, minkä johdosta osakeyhtiölain 13 luvun varojenjakosäännökset eivät lainaukseen sovellu. Mikäli liiketaloudellista perustetta ei löydetä, tulee lainan noudattaa muita varojenjakosäännöksiä. Lainasta on lisäksi oltava yksimielisten osakkeenomistajien päätös, jotta sitä ei katsottaisi laittomaksi varojenjaoksi. Laitonta varojenjakoa seurauksineen tarkastellaan luvun 4 lopulla. Oli lähipiirilainalla liiketaloudellinen peruste tai ei, täytyy sen olla aina osakeyhtiöoikeudellisten yleisten periaatteiden mukainen.

Kun tutkielman luvuissa 3–5 on ensin selvitetty millä edellytyksillä lähipiirilainaa voidaan pitää lainmukaisena, siirrytään luvussa kuusi selvittämään mitä lainan myöntäminen edellyttää yhtiön hallinnolta sekä miten lainan käsittely kirjanpidossa ja verotuksessa etenee. Tässä yhteydessä otetaan tarkastelun kohteeksi myös yhtiön tilintarkastajan rooli lähipiirilainoja jaettaessa. Tutkielman lopussa esitetään tiivistetysti keskeiset havainnot ja johtopäätökset, joihin tutkielman aikana on päädytty.