Veronkiertosäännösten soveltaminen yritysjärjestelytilanteissa

Abstract

Veronkierron ja laillisen verosuunnittelun välinen rajanveto on yksi vero-oikeuden klassisista ongelmista. Erityisen ongelmalliseksi rajanvedon voidaan katsoa muuttuvan yritysjärjestelytilanteissa, jotka saattavat muodostua monivaiheisista oikeustoimien ketjuista.

Suomen lainsäädäntö pitää sisällään kaksi säännöstä, joita voidaan soveltaa yritysjärjestelyin tapahtuvien veronkiertotapausten yhteydessä. VML 28 §:n yleislauseke pitää sisällään veronkierron määrittelyn sekä toimii kompetenssinormina, joka oikeuttaa veronsaajan tarvittaessa poikkeamaan verovelvollisen suorittaman oikeustoimen normaalista verokohtelusta. Suomalaisen verolainsäädännön sisältämä yleislauseke on muodoltaan avoin ja se antaa oikeuden justifikaation veronsaajalle puuttua sellaisiin verovelvollisen suorittamiin oikeustoimiin, joiden pääasiallisena tai yhtenä pääasiallisista tavoitteita on veroerästä vapautuminen, veronmaksuvelvollisuuden keinotekoinen lykkääminen tai verolainsäädännön tarkoitukselle vieraan veroedun saavuttaminen.

Liiketoimintakentän kansainvälistyminen on osaltaan lisännyt yritysten liiketoiminnan uudelleenjärjestelykeinoja ja avannut uusia ulottuvuuksia kansallisen oikeuden tulkintaan. EU-jäsenyyden myötä Suomen lainsäädäntöön implementoitiin yritysjärjestelydirektiivi, jonka tarkoituksena oli poistaa sisämarkkinoiden verojärjestelmien eroista johtuvia esteitä kansainvälisten järjestelytilanteiden tieltä. Yritysjärjestelydirektiivi sisältää erillisen veronsäännöksen, joka pitää jäsenvaltioilla oikeuden evätä direktiivin sisältämiä veroetuja tilanteissa, joissa järjestelytoimen yhtenä tai yhtenä pääasiallisista perusteista voidaan katsoa olevan veronkiertäminen.

Vaikka VML 28 §:n yleislausekkeen ja EVL 52 h §:n voidaan katsoa olevan soveltamiskynnykseltään samankaltaisia, on niiden oikeusvaikutuksessa, soveltamisedellytyksissä sekä tarkoituksissa nähtävissä merkittäviä eroja. Tutkimus erottelee verovelvollisen käytettävissä olevaa veron torjunnan mahdollistavaa keinovalikoimaa. Tutkimus tarkastelee kotimaisten tuomioistuinten ja EU-tuomioistuimen ratkaisujen vaikutusta kansallisten veronkiertosäännösten tulkintaan. Sen myötä tutkimuksessa perehdytään EVL 52 h §:n ja VML 28 §:n veronkiertosäännösten soveltamismahdollisuuksiin ja keskinäiseen suhteeseen yritysjärjestelytilanteiden näkökulmasta.