Leveraging relational buyer-supplier collaboration for supplier sustainability development : Towards Scope 3 emission reductions

Abstract

Over the past decades, the increased understanding of multinational manufacturing companies' possibilities to mitigate climate change has prompted companies to develop their operations and make significant investments in promoting their sustainability. However, the largest part of companies' total emissions are formed from Scope 3 emissions, which refer to emissions from indirect sources that the company does not own or control. Mainly, the indirect emissions are caused by supplier networks in the company's value chain, which is why attention should be paid particularly to developing suppliers’ environmental sustainability. Suppliers may be reluctant to take ownership of their sustainability actions, as they require significant resources and the benefits they bring are not immediately quantifiable. Therefore, buyer-supplier relationships and collaboration can play a key role in developing supplier sustainability.

Since a company's decarbonization efforts are not solely dependent on the company's own actions, competition between companies has increasingly evolved to the supply chain level. The relational view suggests that a company's core resources and sources of competitive advantage stem from the interorganizational relationships, creating exceptional value for both parties through relationship-specific investments, knowledge sharing, complementary resources and capabilities, and effective governance. This study offers a relational approach as a strategic opportunity for the case company to build and maintain supplier collaboration and thereby enhance its suppliers' environmental sustainability. Particularly, this study examines the mechanisms through which different relational factors can create collaborative ad-vantage in buyer-supplier relationships, that results in effective supplier development practices and thus improved supplier sustainability.

This study has been conducted as a qualitative case study of a multinational manufacturing company by interviewing both parties in six buyer-supplier relationships. The study shows that the central relational factors, which are trust, commitment, reciprocity, flexibility, and responsiveness, play an important role in buyer-supplier relationships. These support and enable supplier development strategies, including providing support and training, engaging and motivating, cultivating collaboration, monitoring sustainability actions, and sharing re-sources and risks. The findings of the study expand the view of the relational view by demonstrating that relational factors such as trust and reciprocity can also be applied to practices perceived as authoritative, such as setting requirements or monitoring sustainability actions. Further, fostering relational collaboration and strategic partnerships support these practices. The research describes supplier sustainability development as a continuous cycle, as it requires relational collaboration to function but, correspondingly, offers mutual benefits in the buyer-supplier relationship and strengthens competitive advantage.

Viime vuosikymmenten saatossa kasvanut ymmärrys monikansallisten teollisuusyhtiöiden mahdollisuuksista vaikuttaa ilmastonmuutoksen lieventämiseen on vauhdittanut yrityksiä kehittämään toimintojaan ja tekemään merkittäviä investointeja vastuullisuutensa edistämiseksi. Silti yhä suurimman osuuden yritysten kokonaispäästöistä muodostavat niin kutsutut Scope 3 -päästöt, joilla viitataan epäsuorista lähteistä koostuviin päästöihin, joita yritys ei itse omista tai hallitse. Pääsääntöisesti epäsuorat päästöt aiheutuvat toimittajaverkostoista yrityksen arvoketjussa, minkä vuoksi huomiota tulisi kohdistaa erityisesti toimittajien vastuullisuuden kehittämiseen. Toimittajat voivat kuitenkin olla vastahakoisia ottamaan omistajuutta vastuullisuustoimistaan, sillä ne vaativat huomattavasti resursseja eivätkä niiden tuomat hyödyt ole välittömästi ennustettavissa. Siksi ostaja-toimittajasuhteilla sekä yhteistyöllä voi olla keskeinen rooli toimittajan vastuullisuuden kehittämisessä.

Koska yrityksen pyrkimykset kohti hiilineutraaliutta eivät riipu ainoastaan yrityksen omista toimista, yritysten välisen kilpailun on todettu siirtyneen enenevissä määrin toimitusketjujen tasolle. Relationaalinen näkemys ehdottaa, että yrityksen keskeisimmät resurssit ja kilpailuedun lähteet juontuvat organisaatioiden välisistä suhteista luoden suhteen osapuolille poikkeuksellista arvoa suhdekohtaisten investointien, tiedonjakamisen, toisiaan täydentävien resurssien sekä tehokkaan suhteiden hallinnan kautta. Tämä tutkimus tarjoaa relationaalista lähestymistapaa strategisena mahdollisuutena tapausyritykselle rakentaa ja ylläpitää toimittajayhteistyötä ja siten kehittää toimittajiensa ympäristöllistä vastuullisuutta. Tutkimus tarkastelee erityisesti millaisten mekanismien kautta erilaiset relationaaliset tekijät voivat luoda yhteistyöhön perustuvaa arvoa ostaja-toimittajasuhteissa, mikä ilmenee tehokkaina toimittajankehittämiskäytäntöinä sekä parantuneena toimittajan vastuullisuutena.

Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena tapaustutkimuksena monikansallisesta teollisuusyhtiöstä haastattelemalla kuuden ostaja-toimittajasuhteen molempia osapuolia. Tutkimus osoittaa, että keskeisimmillä relationaalisilla tekijöillä, joita ovat luottamus, sitoutuminen, vastavuoroisuus, joustavuus ja vastaanottavaisuus, on tärkeä rooli ostaja toimittajasuhteissa. Nämä tukevat ja mahdollistavat toimittajankehittämisstrategioita, joihin lukeutuvat toimittajien tukeminen ja kouluttaminen, sitouttaminen ja motivointi, toimittajayhteistyön vaaliminen, vastuullisuustoimien seuranta sekä resurssien ja riskien jakaminen. Tutkimustulokset laajentavat näkemystä relationaalisesta lähestymistavasta osoittamalla, että relationaalisia tekijöitä, kuten luottamusta ja vastavuoroisuutta voidaan soveltaa myös auktoritatiivisiksi miellettyihin käytäntöihin, kuten vaatimusten asettamiseen tai vastuullisuustoimien seurantaan. Relationaalisen yhteistyön sekä strategisten kumppanuuksien vaaliminen tukevat näiden käytäntöjen edistämistä. Tutkimus kuvaa toimittajan vastuullisuuden kehittämistä jatkuvana kehänä, sillä se vaatii relationaalista yhteistyötä toimiakseen mutta vastaavasti tarjoaa molemminpuolisia hyötyjä ostaja-toimittajasuhteessa sekä vahvistaa kilpailuetua.