Resurssirealismia, huolipuhetta ja arvopohdintaa: Kriittinen diskurssianalyysi asiantuntija-, media- ja kansalaispuheesta terveydenhuollon priorisointia koskevassa julkisessa keskustelussa

Terveydenhuoltojärjestelmät kohtaavat maailmanlaajuisesti haasteita resurssien rajallisuuden ja kasvavien palvelutarpeiden vuoksi. Tämä aiheuttaa terveydenhuollossa painetta priorisontiin ja sen määrittelyyn, millä kriteereillä rajalliset resurssit kohdennetaan. Avoin terveydenhuollon priorisointi lisää muun muassa oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta sekä mahdollistaa esimerkiksi vaikuttavuudeltaan heikompien hoitomenetelmien poisrajaamista. Jotta Suomessa priorisointia terveydenhuollossa voitaisiin toteuttaa läpinäkyvästi ja avoimesti, on luotava määritellyt kriteerit ja mahdollistettava esimerkiksi kansallinen ohjaus priorisoinnin toteuttamiseen. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan terveydenhuollon priorisointia julkisessa keskustelussa kriittisen diskurssianalyysin kautta. Tutkielmassa pyritään muodostamaan ymmärrystä ja kuvaa siitä, millaisia diskursseja ilmenee asiantuntija-, media- ja kansalaispuheessa terveydenhuollon priorisointiin liittyvässä keskustelussa ja millaisia legitimaation argumentaatiostrategioita tässä asiayhteydessä eri osapuolten toimesta hyödynnetään. Vastauksia tutkimuskysymyksiin tutkielmassa haetaan aineistosta, joka on koottu Yleisradio Oy:n Yle.fi-verkkosivuilla aikavälillä 01.01.2023-31.12.2024 julkaistuista terveydenhuollon priorisointiin liittyvistä eri tekstityypeistä sekä näiden tekstityyppien kommenttiosioissa julkaistuista kansalaisten mielipiteistä. Tut- kielman teoreettisena viitekehyksenä toimivat legitimiteettiteoriat, episteemisen hallinnan käsitteen toimiessa laajempana ajatuskehikkona tutkielman taustalla. Tutkielman tulokset osoittavat terveydenhuollon priorisointiin liittyvän julkisen keskustelun olevan monitasoista ja jännitteistä, sisältäen useita rinnakkaisia ja keskenään kilpailevia diskursseja. Asiantuntijoiden muodostamat diskurssit luovat järjestelmälähtöisiä ja vaikuttavuuteen perustuvia tulkintakehyksiä, joissa korostuvat resurssirealismi ja rationaalinen terveydenhuollon priorisointi. Media toimii sekä alustana että aktiivisena osapuolena diskurssien muodostamisessa, tuoden korostuneesti esille kriisi- ja huolipuhetta sekä julkista painetta muun muassa poliittisen vallan kyseenalaistamisella. Kansalaisten diskurssien kautta muodostuu kuva heikkenevästä hyvinvointivaltiosta ja julkisesta terveydenhuollosta, epäluottamuksen nykyistä järjestelmää kohtaan korostuessa. Sekä asiantuntijat, media että kansalaiset osallistuvat aktiivisesti terveydenhuollon priorisointiin liittyvässä keskustelussa diskurssien muodostamiseen ja vakiinnuttamiseen, usein eri keinoin ja intressein. Legitimaation argumentaatiostrategioita hyödynnetään kaikkien osapuolten toimesta monipuolisesti, mutta eri painotuksin. Tutkielman tulosten valossa terveydenhuollon priorisointi näyttäytyy väistämättömänä, mutta samalla eettisesti ja moraalisesti kiistanalaisena ilmiönä.