Nuorten sairaanhoitajien sitoutuminen sosiaali- ja terveysalaan : Kokemuksia esihenkilön tuen merkityksestä sitoutumiselle

Abstract

Jopa 93 % nuorista erikoissairaanhoidon ammattilaisista on harkinnut alanvaihtoa ja 13 % pohtii sitä päivittäin. Ilmiö on huolestuttava, sillä Suomessa arvioidaan olevan 16 600 sairaanhoitajan vaje, mikä korostaa nuorten sairaanhoitajien sosiaali- ja terveysalaan sitoutumisen merkitystä. Nuorten sairaanhoitajien sitoutumisen vahvistamisen yhdeksi keskeiseksi keinoksi on tunnistettu esihenkilöltä saatavan tuen vahvistaminen. Työntekijöiden sitoutumisella on merkittäviä positiivisia vaikutuksia niin yksilölle kuin organisaatiolle. Se liittyy työtyytyväisyyteen, organisaatiositoutumiseen ja organisaatiokansalaisuuskäyttäytymiseen, edistää organisaation kilpailukykyä, innovaatiota ja tehokkuutta sekä on negatiivisesti yhteydessä työntekijöiden vaihtuvuuteen. Pelkkä sitoutuminen ei kuitenkaan riitä, vaan työntekijöillä tulee olla positiivinen suhde niin esihenkilöön kuin organisaatioon, jotta sitoutumisesta saatavat hyödyt voidaan maksimoida. Koettu esihenkilön tuki perustuu työntekijän ja esihenkilön välisiin keskinäisiin vaihdantasuhteisiin ja se voidaan yleisesti määritellä positiiviseksi työvuorovaikutukseksi esihenkilön ja alaisen välillä.

Tämä pro gradu -tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineiston keruu tapahtui haastattelemalla viittä sosiaali- ja terveysalalla työskentelevää nuorta sairaanhoitajaa. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Nuorten sairaanhoitajien työkokemus sairaanhoitajana vaihteli kolmesta vuodesta kuuteen vuoteen. Haastattelut toteutettiin etäyhteyksin hyödyntäen Teams-sovellusta. Haastattelut nauhoitettiin ja aineisto litteroitiin. Litterointivaiheessa huolehdittiin aineiston anonymisoimisesta. Aineiston analyysissä hyödynnettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Haastateltujen nuorten sairaanhoitajien kokemusten perusteella palkkatyytymättömyys, työn kuormittavuus, resurssien riittämättömyys ja koettu heikko johtajuus heikensivät sitoutumista sosiaali- ja terveysalaan. Sitoutumista vahvistavina tekijöinä he puolestaan kokivat työyhteisön ja ilmapiirin, työn merkityksellisyyden ja palkitsevuuden, kuormittavuuden hallinnan ja hyvinvoinnin sekä työn monipuolisuuden ja kehittymismahdollisuudet. Esihenkilön tuen merkitys nousi haastateltujen kokemuksissa esiin erityisesti asiantuntemuksen ja toimintatavan, läsnäolon, arvostuksen, vuorovaikutuksen ja päätöksenteon kautta. Esihenkilön tuki koettiin tärkeäksi eritoten uran alkuvaiheessa, kun taas sen puutteen koettiin heikentävän sitoutumista alaan. Lisäksi tuen merkityksen ei koettu olevan enää yhtä keskeinen, jos sitoutuminen alaa kohtaan oli jo laskenut. Lisäksi haastatteluissa nousi esiin, että esihenkilön tuen koettiin vahvistavan sitoutumista kehittymismahdollisuuksien tukemisen kautta, ja että esihenkilön asennoituminen alaa kohtaan koettiin sitoutumiseen vaikuttavana tekijänä. Nämä havainnot ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa, joka käsittelee sitoutumista, koettua esihenkilötukea ja sen merkitystä sitoutumiselle.