Y-sukupolven kokemuksia kunta-alasta työnantajana

Abstract

Tässä tutkielmassa on tutkittu Y-sukupolven kokemuksia kunta-alasta työnantajana. Pääpaino on nuorten työntekijöiden mielikuvissa, ajatuksissa ja kokemuksissa suhteessa kunta-alaan. Tutkimuskysymyksenä on: Millaisena työnantajana Y-sukupolvi näkee kunta-alan?

Teoreettinen viitekehys on rakentunut julkisen sektorin, kuntien ja Y-sukupolven ympärille. Siinä on käsitelty työnantajamielikuvaa, kuntia työnantajina, julkisen sektorin työnantajakuvaan vaikuttavia tekijöitä sekä Y-sukupolven arvoja ja odotuksia suhteessa työhön.

Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto on kerätty teemahaastatteluja hyödyntäen, joissa kohderyhmänä ovat olleet Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevien 10 000–15 000 asukkaan kunnissa hallinnollisissa tehtävissä työskentelevät alle 35-vuotiaat. Tutkimukseen on haastateltu kymmenen (10) työntekijää eri kunnan toimialoilta. Haastatteluissa käsiteltävät teemat ovat olleet mielikuvat kunta-alasta, työssä arvostamat asiat, kokemukset työskentelystä kunta-alalla, tyytyväisyyden kokemus suhteessa työskentelyyn kunta-alalla, työtulevaisuus kunta-alalla, esihenkilössä arvostamat asiat, mielikuvat johtamista kunnassa sekä kunnallispolitiikan vaikutukset työhön.

Aineisto on analysoitu laadullista sisällönanalyysiä hyödyntäen. Keskeisimmät johtopäätökset, jotka aineistosta nousivat esille, liittyvät nuorten työntekijöiden tyytyväisyyteen sekä mielikuviin kunta-alasta. Kunnissa työskentelevät nuoret työntekijät ovat lähtökohtaisesti tyytyväisiä työskentelyyn kunta-alalla ja näkevät ainakin osittain oman työtulevaisuutensa kunta-alalla. Nuorten mielikuvat ja ennakko-oletukset kunta-alasta olivat lähtökohtaisesti negatiivisia, eikä kunta-ala nauti kovinkaan suurta suosiota nuorten keskuudessa. Kunta-ala ei ole nuorille ensimmäinen vaihtoehto, vaan sinne päädytään töihin sattuman tai mielenkiintoisen työtehtävän kautta. Kunnissa vallitsevat erot työkulttuurissa ja toimintatavoissa ovat suuret. Lisäksi yksi johtopäätös on se, että kunnallispolitiikkaa ei lähtökohtaisesti koeta rasitteeksi työlle, sillä sen vaikutus työhön on vähäinen. Sen sijaan viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden välinen suhde ja työnjaon epäselvyys koettiin jonkin verran työtä rasittaviksi tekijöiksi.