Perheen sisäiset luottosopimukset - Luottosopimus, lahja, perintö ja verosuunnittelu

Abstract

Suomalaisilla kotitalouksilla oli syyskuun 2010 lopussa lainaa yhteensä 103 miljardia euroa eli noin 19 200 euroa henkeä kohden. Tämä summa sisältää vain pankkien ja muiden rahoituslaitosten myöntämät luotot yksityishenkilöille. Tämän lisäksi on tilastoimaton määrä yksityisten tahojen välisiä luottoja.

Kiinnostuksen kohteena tässä tutkimuksessa ovat juuri yksityishenkilöiden väliset luottosopimukset ja niistä erityisesti sellaiset, joita tehdään perheiden sisällä perheenjäsenten välillä. Tutkimuksen tehtävänä on tutkia ongelmia, erityispiirteitä, mahdollisuuksia ja vaikutuksia, joita tulee esille perheenjäsenten välillä tehtävissä luottosopimuksissa.

Tutkimuksessa paneudutaan perheen sisäisen luottosopimuksen syntyyn ja sisältöön sekä erityisesti sen erityispiirteisiin ja vaikutuksiin. Tutkimuksen perustana käytetään lakitekstejä sekä oikeustieteellistä kirjallisuutta, etenkin sopimusoikeuden, luotto-oikeuden ja perintö- ja lahjaverotuksen aloilta. Koska perheen käsite on keskeinen osa tutkimusta, on myös perhettä ja perheoikeutta käsittelevällä kirjallisuudella sijansa tutkimusaineistossa.

Tutkimuksen perusteella voidaan havaita erittäin läheinen yhteys yksityisoikeudellisilla sopimuksilla ja perheen sisäisillä sopimuksilla. Suurimmat eroavaisuudet koskevat lähinnä sopimusosapuolia ja näiden rajoituksia muun muassa edustuksen osalta sekä mahdollisia perheen sisäisistä luottosopimuksista aiheutuvia veroseuraamuksia.

Tällaisten perheen sisäisten luottosopimusten euromääräinen määrä ei varmasti ole koko kansantalouden kannalta merkittävä, mutta sopijaosapuolilleen niiden merkitystä ei sovi vähätellä. Myöskään tällaisten sopimuksien kappalemäärästä ei ole olemassa erityistä tilastotietoa, mutta kokemuksen perusteella voidaan ajatella määrän olevan melko huomattava. Kukapa meistä ei olisi joskus lainannut rahaa vanhemmiltaan tai sisaruksiltaan.