Hybridilainan sivuuttaminen siirtohinnoittelun erityiskysymyksenä

Abstract

Verotusmenettelylain (VML) 31 § uudistettiin vuonna 2022. Uudistuksen tavoitteena oli laajentaa siirtohinnoitteluoikaisusäännös mahdollistamaan liiketoimen sivuuttaminen ja korvaaminen toisella liiketoimella OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden kuvaamalla tavalla, sillä aiemmin oikeuskäytännössä oli katsottu, ettei VML 31 § sisältänyt sellaista valtuutusta, jonka nojalla veroviranomainen olisi voinut sivuuttaa liiketoimen ja korvata sen toisella markkinaehtoperiaatteen mukaisella liiketoimella. Hybridilainat ovat yksityisoikeudellisesti vieraan pääoman ehtoisia rahoitusinstrumentteja, jotka kuitenkin nimensä mukaisesti yhdistelevät sekä oman että vieraan pääoman piirteitä. Siten hybridilainojen verokohteluun liittyy jännitteitä niiden yksityisoikeudellisen muodon ja tosiasiallisen taloudellisen sisällön välillä.

Tutkielmassa tarkastellaan veroviranomaisen mahdollisuuksia hybridilainan sivuuttamiseen ja uudelleenluokitteluun omaksi pääomaksi ennen ja jälkeen VML 31 §:n muutoksen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, antaako vuonna 2022 uudistettu VML 31 § veroviranomaiselle mahdollisuuden hybridilainan sivuuttamisen ja uudelleenluokittelun omaksi pääomaksi. Tutkimus toteutetaan oikeusdogmaattisena tutkimuksena, jossa tarkastellaan sekä voimassa olevaa että vanhentunutta sääntelyä siirtohinnoitteluoikaisun osalta. Lisäksi sivutaan de lege ferenda mahdollista siirtohinnoitteludirektiiviä sekä sen vaikutuksia OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden asemaan liittyen. Siirtohinnoittelun osalta tarkastellaan alan sääntelykehikkoa, sen oikeudellista pluralismia sekä tulkinnan oikeudellisia rajoituksia. Hybridilainojen osalta huomiota kiinnitetään rahoitusinstrumentin yksityisoikeudelliseen sisältöön sekä verotukselliseen luokitteluun.

Tutkielman johtopäätöksenä todetaan, että vaikka VML 31 §:n muutoksella sinänsä onkin laajennettu veroviranomaisen toimivaltaa siirtohinnoitteluoikaisujen suhteen, sivuuttamisen ja uudelleenluokittelun mahdollisuuksiin tulee suhtautua käytännössä varovaisesti. Lakimuutoksen ei voida katsoa yksiselitteisesti laajentaneen hybridilainojen sivuuttamisen ja uudelleenluokittelun mahdollisuuksia, vaan soveltamisala jää edelleen rajoitetuksi. Tähän vaikuttavat sekä suoraan VML 31 §:n sanamuodosta johtuvat syyt että hybridilainoihin liittyvä oikeuskäytäntö. Lakimuutoksen vaikutusten arviointi jää osin riippuvaiseksi oikeuskäytännön kehittymisestä, ja jatkotutkimukselle jää tarvetta erityisesti sen osalta, miten VML 31.3 §:n tiukat soveltamisedellytykset näyttäytyvät tulevaisuuden konkreettisissa soveltamistilanteissa.