Syndemia, systeemiajattelu ja palveluverkostot osana sote–palveluiden kehittämistä – tapaustutkimus monialaisesta työelämäpalveluverkostosta

Abstract

Tapaustutkimuksessa tarkastellaan erään hyvinvointialueen työttömien palveluverkostoa syndemian, systeemiajattelun sekä verkostoteorioiden näkökulmista. Tutkimus keskittyy tarkastelemaan myös työttömien verkostojen erityispiirteitä, palveluverkoston rakenteellisia tekijöitä sekä arvon yhteisluontia julkishallinnon mikro-, meso- ja makrotasolla.

Teoreettinen viitekehys muodostuu syndemian määritelmästä, systeemiajattelun paradigmoista sekä verkostoteorioista. Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan erityisesti sitä, onko syndemiat otettu huomioon palveluverkostossa sekä miten systeemiajattelun paradigmat näyttäytyvät palvelussa. Tutkielmassa pureudutaan myös palveluverkostoteoreettisesta näkökulmasta käsin siihen, miten työttömien verkostojen erityispiirteet sekä verkoston rakenteelliset tekijät näyttäytyvät systeemin mikro-, meso- sekä makrotasolla.

Pro Gradu -tutkielma toteutettiin tapaustutkimuksena, jossa aineisto koostui johtotason yksilö- ja ryhmähaastatteluista, työntekijöiden ryhmähaastattelusta sekä laajemman palveluverkoston ryhmähaastattelusta (n=10). Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina ryhmähaastatteluina etäyhteydellä. Lisäksi aineistona toimi yhdeksän tutkimusprosessin aikana saatua dokumenttiaineistoa, joissa kuvattiin palvelun toimintaa, sisältöä sekä prosesseja.

Tuloksista kävi ilmi, että syndemia näyttäytyi hyvinvointialueen työelämäpalveluverkostossa asiakkaiden syndeemisina haavoittuvuuksina ja syndeemisina riskitekijöinä. Myös syndeeminen vuorovaikutus tuli esille, mutta syndeemisen vuorovaikutuksen polkuja ei pystytty analysoimaan. Syndemian biososiaalinen malli näyttäytyi tapauksessa. Syndemian esiintyvyyteen pyrittiin vastaamaan palveluintegraation, moniammatillisen lähestymistavan ja verkostotoiminnan avulla. Palveluverkoston toimintaa tarkasteltiin enemmän mekanistisen paradigman ja avoimen systeemin kautta, ja verrattain vähemmän dynaamisen systeemiparadigman kautta. Työttömien verkoston erityispiirteitä havaittiin tapauksessa paljon, mutta verkostoajattelua on kuitenkin varaa laajentaa. Palveluverkoston rakenteellisia tekijöitä havaittiin systeemin eri tasoilla, mutta niistä puhuttiin klustereiden, rakenteellisten aukkojen ja silloittamisen sijasta enemmän integraation ja verkostotoiminnan termein. Arvon yhteisluominen tuli esille asiakaslähtöisyyden kuvauksen kautta.

Suomalaista julkista sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää ei ole aikaisemmin tutkittu syndemiaa, systeemiajattelua ja verkostoterioita yhdistävässä viitekehyksessä, joten tämän pro gradu -tutkielman tulosten hyödyntäminen niin työttömien palveluissa kuin laajemmin sosiaali- ja terveyspalveluissa voi avata uusia lähestymistapoja palveluiden kehittämiseksi.