Idiomit Nikolai Gogolin romaanissa Мёртвые души ( Kuolleet sielut ) ja sen kahdessa suomennoksessa

Abstract

Tutkimuskohteena on Nikolai Gogolin romaani "Мёртвые души" ("Kuolleet sielut") ja sen suomennokset. Tässä tutkimuksessa tarkastelen idiomien kääntämistä kahdessa suomennoksessa. Ensimmäinen on Samuli Suomalaisen suomennos vuodelta 1882 ja toinen Juhani Konkan vuodelta 1939. Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten idiomeja on käännetty venäjästä suomeen ja vastaavatko käännösvastineet venäjänkielisiä idiomeja. Aikomuksena on myös selvittää, kummassa suomennoksessa käännösvastineet vastaavat eniten venäjänkielisiä idiomeja tyyliltään ja merkitykseltään. Tutkielman teoreettisessa osassa pohdin idiomin ominaisuuksia, sen semanttisia ja syntaktisia luokitteluja ja suhteita muihin ilmaisuihin. Pohdin myös kaunokirjallisuuden kääntämistä ja siihen kuuluvia ilmiöitä sekä käsittelen idiomien kääntämistä. Analyysiosassa jaottelen idiomit kolmeen ryhmään niiden rakenteen mukaan, ja tarkastelen, miten alkuperäiset idiomit on käännetty suomeksi ja vertailen käännösvastineet keskenään. Käsittelen sekä lähtötekstin idiomeja että niiden käännösvastineita semanttis-pragmaattisella tasolla. Tutkimuksessa on tutkittu 32 idiomia ja niiden 57 käännösvastinetta kahdesta suomennoksesta. Tutkimuksen oletuksena oli, että suurin osa idiomeista on käännetty normali-ilmauksilla molemmissa suomennoksissa. Analyysi osoitti kuitenkin, että kääntäjät käyttivät erilaisia kääntämistapoja. Tutkimustuloksena havaitaan, että Samuli S:n idiomien suomennokset kääntämistapojen ja vastavuuden kannalta ovat onnistuneet tarkemmin.