Työhyvinvoinnin kasvaneet vaatimukset ja voimavarat pitkään jatkuneessa etätyötilanteessa

Abstract

Työelämä muuttuu jatkuvasti. Viimeisimpänä valtaosaa tietotyöläisistää kosketti etätyöhön siirtyminen keväällä 2020. Pandemian aiheuttama etätyötilanne on jatkunut jo yli kaksi vuotta, ja muodostunut uudeksi normaaliksi. Kokonaisvaltainen työhyvinvointi etätyössä on noussut ajankohtaiseksi aiheeksi yhteiskunnassamme.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu työhyvinvoinnin määrittelystä, etätyöhön liittyvien seikkojen erittelystä sekä kolmesta mallista. JDR-malli (työn voimavarojen ja vaatimusten malli), POS-teoria (koetun organisaation tuen teoria) sekä Rauramon työhyvinvoinnin portaat ovat keskeisessä osassa etätyön vaikutuksia työhyvinvointiin selvitettäessä. JDR-mallin perusajatuksena on työn voimavarojen ja vaatimusten vaikutus työhyvinvointiin. POS-teorian mukaan taas organisaation edustajien henkilöstölle osoittama tuki saa työntekijät sitoutumaan organisaatioon.

Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena, ja sen avulla pyritään löytämään syvempää tietoa aiheesta kohdeorganisaation henkilöstön näkökulmasta. Tutkimusaineisto kerättiin Teams-haastatteluilla etätyön henkeä ylläpitäen. Kohderyhmäksi valittiin julkishyödyllisen organisaation henkilöstöstä satunnaisesti edustajia hierarkian eri tasoilta. Aineiston analyysiin käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkimuksen tulosten perusteella etätyö on vaikuttanut pääsääntöisesti positiivisesti psyykkiseen työhyvinvointiin. Negatiivisia vaikutuksia huomattiin fyysisessä työhyvinvoinnissa esimerkiksi ergonomian puutteena. Sosiaaliseen työhyvinvointiin etätyö on vaikuttanut negatiivisesti esimerkiksi työyhteisön katoamisen kautta. Niin työn vaatimukset kuin voimavaratkin ovat lisääntyneet etätyössä. Täten voidaan todeta etätyöstä olevan enemmän hyötyä kuin haittaa työntekijöiden työhyvinvoinnille.