Sairauspoissaolojen syistä ja vähentämisen keinoista

Abstract

Tarkastelen tutkielmassani työpaikkojen lyhyitä sairauspoissaoloja. Kartoitan sairauspoissaoloilmiötä tutkimalla, mitkä asiat vaikuttavat sairauspoissaolojen määrään ja mihin asioihin on vaikutettava, jotta sairauspoissaolot vähenisivät. Lähestyn tutkimuksen peruskysymyksiä selvittämällä, millaisia käsityksiä eri henkilöstöryhmillä on sairauspoissaolojen syistä ja vähentämisen keinoista.

Tutkimuksen ensimmäisessä osassa selvitän, miten sairauspoissaoloa, sairautta ja terveyttä on määritelty. Kuvaan sairauspoissaolojen ilmoittamiskäytäntöjä, selityksiä sairasupoissaolojen kasvulle, julkisuudessa käytyä keskustelua sairauspoissaoloista sekä työnantajan arvioita niiden syistä ja kustannuksista. Toisessa osassa tarkastelen aiemmin tehtyjä tutkimuksia, esittelen omat teoreettiset lähtökohtani ja käyttämäni tutkimusmenetelmät. Kolmannessa osassa esittelen empiirisen tutkimuksen tulokset HKL:n matkalippujen tarkastajien sairauspoissaoloista ja vähentämisen keinoista. Neljännessä osassa esittelen johtopäätökset, pohdintaa ja omat käsitykseni sairauspoissaolojen syistä HKL:n matkalippujen tarkastuksessa sekä ehdotuksen kehittämistoimiksi.

Käsittelen aihetta organisaation ja työn näkökulmasta. Tarkastelen sairauspoissaoloja organisaation dynaamisen toiminnan mallin, oppivan organisaation peruselementtien, työtoiminnan mallin, työhyvinvoinnin mallin sekä lyhyitä ja pitkiä sairasupoissaoloja selvittävän mallin avulla. Tutkimus on laadullinen tutkimus. Siinä on toimintatutkimuksen, fenomenologian ja triangulaatiotutkimuksen elementtejä. Se on myös haastattelututkimus.

Sairauspoissaolot ovat monimutkainen ilmiö, joka kytkeytyy työn luonteeseen, merkityksellisyyden kokemiseen, organisaatiokulttuuriin ja johtajuuteen. Työn organisointi, arkiset johtamiskäytännöt ja käytössä olevat toimintamallit ovat seurausta edellisistä. Työilmapiiri ja yksilön mahdollisuus onnistua työssään ovat puolestaan seurausta edellisistä ja vaikuttavat motivaatioon. Motivoitunut ihminen sairastaa vähemmän kuin turhautunut ja stressaantunut ihminen.

Eri henkilöstöryhmillä ei ole tarpeeksi yhteisiä näkemyksiä sairauspoissaolojen syistä ja niiden vähentämisen keinoista. Ne pitävät kuitenkin työstä ja työpaikan ongelmista keskustelemista ja yhteistä kehittämistyötä parhaina keinoina sairauspoissaolojen vähentämiseksi. Keskusteleminen ja kehittäminen eivät ole käytännössä helppoja. Aikaa niihin ei varata tarpeeksi. Organisaation ydinkysymysten käsittely yhdessä, alkaen työn merkityksellisyydestä, on joka tapauksessa välttämätöntä.