”MITEN TÄSSÄ PRIORISOI, KUN KAIKKI ON PRIORITEETTI YKSI?”: Nuorten asiantuntijoiden kokemuksia työn ja vapaa-ajan tasapainosta

Abstract

Työn ja vapaa-ajan tasapaino on ollut tutkimuksen aiheena jo pitkään, mutta on säilynyt ajankohtaisena teemana työelämän muuttuessa jatkuvasti. Työn ja vapaa-ajan tasapainoa on tavoiteltu joustavan työn käytänteiden avulla. Suomessa joustavan työn käytänteet ovat yleisesti käytössä ja teknologia mahdollistaa ympärivuorokautisen työn. Nuoret asiantuntijat kuitenkin kipuilevat työn ja vapaa-ajan tasapainon edessä. Tämä tutkimus yhdistää työn ja vapaa-ajan tasapainon ja työn joustot sekä vastaa kysymykseen: ”Miten nuoria tietotyön asiantuntijoita voitaisiin paremmin tukea työn ja vapaa-ajan yhdistämisessä?”

Kirjallisuuden mukaan työuransa alussa olevat asiantuntijat arvostavat vapaa-aikaansa, mutta haluavat suoriutua parhaansa mukaan myös työelämässä. Organisaatiokulttuuri ja kuunteleva, läsnä oleva esimies auttaa työn ja vapaa-ajan tasapainon saavuttamisessa. Kaikilla haastatelluilla asiantuntijoilla on jonkinlainen mahdollisuus etätöihin, mutta etätyön säännöt eivät ole tarkkaan määritellyt, joka aiheuttaa epätietoisuutta joustojen käyttöön. Työajan ja -paikan vapaus tuo helpotusta työn ja vapaa-ajan haasteisiin, mutta samalla nuorten on vaikeaa hahmottaa omaa työtaakkaansa.

Tutkimuksesta selvisi, että enää eivät riitä vain tekniset työaikaratkaisut työn ja vapaaajan tasapainon saavuttamiseksi. Nuoret kaipaavat nopeampaa resursointia organisaatioilta, työroolien ja -vastuiden selkeyttämistä ja avoimempaa kommunikaatiota organisaation ja työyhteisön kesken. Palautumiskeinona urheilu ja läheisten näkeminen on todettu toimiviksi keinoiksi irrottautua työelämästä. Tulevaisuudessa katse tulee kääntää palautumiseen ja riittävään taukojen pitämiseen työelämässä, jotta nuorten asiantuntijoiden työuupumukselta vältyttäisiin. Itsensä johtamisen taidot ovat korostuneet ja oma vastuu töiden tekemisestä sekä lepäämisestä. Opettamalla työuran alussa nuorille asiantuntijoille itsensä johtamista ja priorisoinnin taitoja voidaan vähentää työuupumusta tulevaisuudessa.