Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteiskehittäminen : Systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Digitalisaation myötä sosiaali- ja terveydenhuollossa etsitään uusia innovatiivisia tapoja tuottaa palveluita, jotka vastaavat asiakkaiden tarpeisiin. Kansalaisten osallisuus palveluiden kehittämisessä on tunnistettu keinoksi saada selville, miten palveluista saadaan toimivampia, tehokkaampia ja demokraattisempia. Yksi kansalaisten osallisuuden muoto palveluiden kehittämiseen on yhteiskehittäminen, jossa kansalaiset ovat mukana palveluiden ideoinnista ja suunnittelusta palveluiden toteuttamiseen.

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä hyötyjä voidaan saavuttaa ja mitä haasteita esiintyy digitaalisten sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteiskehittämisessä. Vastauksia tutkimuskysymyksiin pyrittiin löytämään tutkimusaineistosta, joka koostui 18 tieteellisestä tutkimuksesta, joissa oli yhteiskehitetty digitaalisia sosiaali- ja terveyspalveluita. Tutkimusmenetelmänä on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, sillä tavoitteena on saada kokonaiskuvaa yhteiskehittämisestä ilmiönä ja samalla selvittää yhteiskehittämisen vaikutuksia digitaalisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Aineiston analyysi on toteutettu teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla, joka mahdollistaa aineistosta nousevien tuloksien peilaamisen teoriaan.

Tutkimuksen tuloksena on, että yhteiskehittämisellä voidaan saavuttaa useita erilaisia hyötyjä riippuen kehitettävästä palvelusta ja sen tavoitteista. Merkittävin tunnistettu hyöty on asiakkaiden tarpeita paremmin vastaava palvelu. Yhteiskehittämiseen liittyy kuitenkin myös haasteita. Tutkimusaineiston perusteella suurin haaste on se, että yhteiskehittämisprojekteihin osallistuu lähtökohtaisesti kansalaisia, jotka ovat aktiivisia ja sosioekonomisesti hyvässä asemassa. Heikommassa asemassa olevien kansalaisten ääni voi jäädä kuulumattomiin eikä kehitetty palvelu ole välttämättä saavutettava kaikille kansalaisille.