Käytetyn tavaran kauppa antiikkiliikkeen näkökulmasta

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää käytetyn tavaran kaupan erityiskysymyksiä antiikkiliikkeen näkökulmasta. Antiikkiesineiden kaupassa käytäntö eroaa säädetyistä laeista paikoin jopa huomattavasti. Antiikkiesineiden myyminen vaatii runsaasti ammattitaitoa ja tietoutta alasta, ja huomioon otettavia seikkoja onkin useita, esimerkiksi esineiden maastaviennin rajoitukset.

Käytetyn tavaran kauppaa ei ole tutkittu antiikkiesineiden osalta oikeustieteen näkökulmasta, joten tutkimuksen tarkoituksena on yhdistää irtaimen kaupan teoria käytäntöön. Virheseuraamukset uuden ja käytetyn tavaran kaupoissa eroavat toisistaan. Käytetystä tavarasta johtuen kaikkia virheseuraamuksia ei voida käyttää, koska joidenkin vaatimusten täyttäminen olisi mahdotonta tai taloudellisesti kannattamatonta.

Tutkimusta tehdessä on havaittu, että säädetyt lait soveltuvat myös käytetyn tavaran kauppaa, vaikka se on luonteeltaan varsin erilaista kuin uuden tavaran kauppa. Näistä eroista johtuen käytäntö kuitenkin poikkeaa hieman teoriasta. Muita syitä eroihin ovat myyjän ja ostajan tietämättömyys omista oikeuksista ja velvollisuuksista. Perehtyminen osapuolten oikeuksiin ja velvollisuuksiin selkeyttää tilannetta. Omien oikeuksien tuntemisesta voi olla taloudellista hyötyä.