Asianosaisen kuulemisesta hallintoasiassa : Erityisesti siviiliarvioinnin ja ehdottoman vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon aloituksessa

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on käsitellä asianosaisen kuulemisesta hallintoasiassa erityisesti siviiliarvioinnin ja ehdottoman vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon aloituksen yhteydessä. Pääasiallisen tarkastelun kohteena ovat hyvän hallinnon vaatimuksista välittyvä ja oikeusjärjestyksen asianosaiselle suomaa oikeutta tulla kuulluksi hallintoasian käsittelyn yhteydessä. Tarkastelen tätä asianosaisen oikeutta kuulemiseen ja viranomaisen kuulemisvelvoitetta siviiliarviointi menettelyn yhteydessä ehdottoman vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa aloitettaessa. Tutkielmani tutkimusmetodi on lainopillinen, jonka metodin mukaisesti tulkitsen ja systematisoin voimassa olevaa oikeutta. Keskeisinä lähteinä käytän lainopilliselle metodille tyypillisiä oikeuslähteitä, joita ovat lait ja asetukset sekä kansainväliset sopimukset ja ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisut. Huomioin lisäksi vuoden 2022 lakiuudistukset.

Tutkimuskysymykseni ovat: Miten voimassa olevan oikeuden mukaisesti määräytyy tuomitun oikeus tulla kuulluksi asianosaisena uudistuneen vankeuslainsäädännön myötä siviiliarviointi menettelyn yhteydessä sekä ehdottoman vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon yhteydessä? Sekä, minkälaisia oikeusvaikutuksia siviiliarvioinnin perusteella laaditulla päätöksellä vankilaan sijoittamisesta tuomitun henkilön kannalta on? Tutkielmani alakysymykset ovat: Millaiset ovat tuomitun eli asianosaisen tehokkaat oikeussuojakeinot hallintoasian käsittelyn ja ratkaisun yhteydessä? Millaiset ovat tuomitun puolustautumisoikeudet viranomaislähtöisessä hallintoasiassa siviiliarviointiprosessin yhteydessä itseään koskevassa merkittävässä hallintoasiassa, vankilaan sijoittamisesta päätettäessä? Miten määräytyy ehdottoman vankeusrangaistuksen täytäntöönpano?

Johtopäätös luvussa totean, että eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytäntöjen perusteella rikosseuraamusalalla on ollut ongelmia vankeuslain ja tutkintavankeuslain sekä hallintolain soveltamiseen liittyen vanhan lainsäädännön aikana. Todettakoon, että asianosaisen kuulemisella ja koko viranomaisprosessilla on korostunut merkitys tuomitun tai vangitun henkilön ennakollisen oikeusturvan toteutumisen kannalta. Lakimuutosten ollessa tämän tutkielman kirjoittamisen hetkellä vielä sen verran tuoreita, ettei oikeuskäytäntöä eikä ylimmän laillisuusvalvojan eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytäntöä asian tiimoilta vielä ole saatavilla. Tämän johdosta lakimuutosten vaikutusta ei ole mahdollista arvioida järkevällä tavalla vielä tässä vaiheessa eikä tämän tutkielman yhteydessä. Toteankin, että menettelyvirheiden välttämiseksi uudistunut sääntely saattaa vaatia asian parissa työskenteleviltä virkamiehiltä oikeudellista osaamista ja kykyä omaksua sekä soveltaa uudistunutta lainsäädäntöä.