Tiedonantovelvollisuus ja sijoittajien käyttäytyminen : Käyttäytymistaloustiede arvioinnin välineenä

Abstract

Tutkielman tavoitteena on kuvata liikkeeseenlaskijoiden tiedonantovelvollisuuden ja käyttäytymistaloustieteen risteyskohtaa sekä tarkastella keinoja, joilla liikkeeseenlaskijat voisivat ottaa tiedonannossaan paremmin huomioon viimeisimmän sijoittajien käyttäytymistä koskevan tutkimuksen. Toisaalta tutkielman tarkoituksena on vastata asetettuun tutkimuskysymykseen – mitkä piirteet liikkeeseenlaskijoiden tiedonannossa voivat potentiaalisesti vaikuttaa sijoittajien reaktioihin ja päätöksentekoon käyttäytymistaloustieteen periaatteiden mukaisesti. Tutkimuskysymyksen luonteen vuoksi tutkielmassa on omaksuttu pluralistinen lähestymistapa ja siten tutkielmassa hyödynnetään kahta pääasiallista oikeustieteellistä metodia – lainoppia eli oikeusdogmatiikkaa sekä oikeustaloustiedettä. Oikeustaloustieteellinen argumentaatio muodostaa tutkielman ytimen, kun taas lainoppi toimii tutkielmassa argumentaation apuna erityisesti olemassa olevan oikeuden systematisoinnissa ja jäsentelyssä.

Tutkielman ensimmäisessä pääluvussa (Johdanto) määritellään tutkimustehtävä ja esitellään tutkimuksen toteuttamistapa. Toisessa pääluvussa (Informaation merkitys osakekurssien muodostumisessa) tarkastellaan informaation roolia osakekurssien muodostumisessa. Informaation roolia käsitellään klassisen taloustieteen näkökulmasta esittelemällä tehokkaiden markkinoiden hypoteesi, jonka lisäksi käsitellään myös käyttäytymistaloustieteen markkinatehokkuudelle esittämää kritiikkiä ja epäsymmetrisen informaation ongelmaa, jonka avulla pohjustetaan käyttäytymistaloustieteen relevanssia tiedonantovelvollisuuden arvioinnissa. Kolmannessa pääluvussa (Informaation sääntely arvopaperimarkkinoilla) tarkastellaan arvopaperimarkkinoiden sääntelyä ja keskitytään erityisesti sellaisiin sääntelyn kohtiin, joissa informaatiota säännellään arvopaperin kurssin näkökulmasta relevantilla tavalla. Tiedonantovelvollisuuteen liittyvän sääntelyn lisäksi kolmannessa pääluvussa käsitellään vapaaehtoista tiedonantoa ja tiedonannon sääntelyn hyödyllisyyttä. Pääluvussa neljä (Informaatio ja käyttäytymistaloustiede) keskitytään käyttäytymistaloustieteen näkökulmaan ja siihen, millaisia tiedonantamisen arvioinnin välineitä käyttäytymistaloustiede tarjoaa käsittelemällä erilaisia tutkimuskysymyksen kannalta relevantteja heuristiikkoja ja kognitiivisia vinoumia.

Tutkielman tuloksena esitetään, että käyttäytymistaloustiede voi olla hyödyllinen työkalu tiedonannon tarkasteluun, mutta ainakaan vielä sitä ei kuitenkaan voida käyttää laaja-alaisena perusteluna tiedonantovelvollisuuden sääntelylle. Selvää on kuitenkin se, että systemaattisista päätöksenteon kognitiivisista vinoumista saadun näytön kasautuessa emme enää voi olettaa yhtiöjohdon tai sijoittajien toimivan rationaalisesti, ja että tämä tulisi ottaa huomioon myös normatiivisessa analyysissa.