Lojaliteettivelvollisuuden vaikutus urakkasopimuskäytäntöön

Rakennusalalla solmitaan pitkäkestoisia ja yhteistoimintaa vaativia sopimussuhteita. Oikeuskäytännössä on useita esimerkkejä erilaisista riitatilanteista vastuunjaon sekä muiden epäselvien seikkojen osalta. Perinteisesti on ajateltu, että lojaliteettivelvollisuus on korostunut rakennusalan sopimussuhteissa, mikä tarkoittaa sitä, että sopimussuhteessa on osapuolten otettava kohtuullisissa määrin huomioon myös vastapuolen edut. Tässä tutkielmassa käsitellään lojaliteettivelvollisuuden vaikutusta sekä sen painoarvoa urakkasopimussuhteissa sekä sopimusneuvotteluissa. Tarkoituksena on ensin tunnistaa lojaliteettivelvollisuuden eri ilmenemismuodot nimenomaisesti urakkasopimussuhteissa sekä ilmentymien suhde toisiinsa. Tutkimusmenetelmänä on korkeimman oikeuden ennakkopäätöksien tarkastelu sekä analysointi oikeuskirjallisuuden valossa. Tutkielman tarkoituksen lisäksi tavoitteena on tunnistaa erilaisia lojaliteettiherkkiä seikkoja ja jäsennellä niitä omiksi kokonaisuuksikseen. Lojaliteettiin vaikuttavia seikkoja on havaittavissa oikeuskäytännössä ja osa niistä vaikuttaa selkeästi enemmän lopputulemaan kuin toiset. Lojaliteetilla on lisäksi useita eri ilmenemismuotoja. Myös sillä on merkitystä, onko kyseessä sopimussuhde vai neuvotteluvaihe. Esimerkiksi osapuolen menettelytavalla on merkitystä lopputuleman kannalta. Korkein oikeus vaikuttaa olevan pääosin johdonmukainen tuomioidensa osalta, mutta oikeuskäytännössä on havaittavissa myös osittain ristiriitaisia lopputulemia.