Henkilöjohtamisen huono taso Suomessa. Median välittämä kuva ja aihehaastattelut

Abstract

Tämä tutkimus tarkastelee henkilöstöjohtamisen toteuttamista ja näkyvyyttä työntekijöille. Henkilöstöjohtamista voidaan toteuttaa monilla eri tavoilla mutta keskeisintä on tarjota henkilöstölle tarvittava tietotaito ja huolehtia henkilöstön hyvinvoinnista pystyäkseen toteuttamaan yrityksen asettamaa strategiaa ja tavoitetta. Tutkimuksen taustalla oli myös tutkijan omakohtaiset kokemukset, mutta ennen kaikkea aiheen ajankohtaisuus muissa tehdyissä tutkimuksissa ja mediassa käydyissä keskusteluissa. Tämän pro gradu- tutkielman tutkimusongelmana on: Miten aiempien tutkimusten ja median antama kuva henkilöstöjohtamisen tasosta vastaa käytännön työntekijöiden näkemystä? Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä esitellään henkilöstöjohtamisen perusteorioita. Henkilöstöjohtamisen perusteoriat antavat käsityksen mitä henkilöstöjohtaminen on ja mitä hyvään henkilöstöjohtamiseen vaaditaan. Henkilöstöjohtaminen on soveltavaa työtä ja pitää etsiä niitä toimintatapoja mitkä toimivat parhaiten omalla työpaikalla, omien työntekijöiden kanssa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto analysoitiin käyttämällä sisällönanalyysia. Haastateltavia oli eri toimialoilta Suomesta. Osa toimi esimiestehtävissä, osa muissa työtehtävissä. Tutkimustulosten perusteella, tämä tutkimus tukee jo aiemmin tehtyjen tutkimusten tuloksia siitä, että henkilöstöjohtamisessa on paljon kehitettävää Suomessa. Yhtenä keskeisenä kehityskohteena tutkimuksessa nousi esille psykologinen sopimus ja sen noudattaminen. Työ ja työn muoto on muuttunut paljon viime vuosikymmeninä, joten se on aiheuttanut muutoksen ja joustamisen tarvetta myös työntekijöille. Työelämä vaatii nykyään myös jatkuvaa itsensä kehittämistä ja epävarmuuden sietokykyä. Työelämän sukupolvien vaihtuessa, työelämää ja työpaikkaakin kohtaan vaatimukset ovat nousseet ja myös työnantajalta odotetaan enemmän kuin ennen. Vaatimukset ovat lisääntyneet molemminpuolisesti. Tutkimuksen johtopäätöksenä on että suurimpana haasteena työelämässä on yksilöllinen huomiointi, motivointi ja sitouttaminen.