Liikkumisvapauden yhdenvertaisuus EU:ssa: Euroopan ihmisoikeussopimuksen asema ja vaikutus integraatiossa

Abstract

Yhteiskunta on muuttunut kulttuurillisesti; perhesuhteet ovat moninaistuneet ja monikansallistuneet. Ihmiset liikkuvat enemmän ja muutoksesta on tullut pysyvää. Integroitumisen laajentumisten ja syventymisten jälkeen yhä useampi eurooppalainen on osa yhteisiä sisämarkkinoita ja yhdentyvää poliittista Eurooppaa. Eritasoiset oikeusjärjestelmät nivoutuvat toisiinsa, taloudelliset riippuvuussuhteet vahvistuvat ja poliittinen yhteistyö laajenee. Myös kansalaisten on integroiduttava dynaamiseen kansalaisyhteiskuntaan.

Tutkimus lähestyy muutosta EU-oikeuden näkökulmasta. Integraatioista tutkimuksessa korostuu henkilöllinen ulottuvuus, eli liikkumisvapauttaan käyttävien kansalaisten kotouttaminen vastaanottavaan yhteiskuntaan. Tutkimusongelma tiivistyy kysymykseen, kuinka yhdenvertainen on jäsenvaltion, EU-kansalaisen ja kolmannen maan kansalaisen liikkumisvapaus? Edelleen ongelma jakautuu seuraavasti: miten heidän oikeusasemansa määrittyy EU-oikeudessa, miten ja missä tilanteissa yhdenvertaisen kohtelun toteutumista tuetaan ja milloin vastaavasti liikkumisvapautta voidaan rajoittaa?

Liikkumisvapaudella nähdään yhtymäkohtia sisämarkkinoiden perusvapauksiin sekä perus- ja ihmisoikeuksiin EU:ssa. Tästä ja tutkimusongelman luonteesta johtuen tutkimusmetodi pohjautuu oikeuden eri tasoihin. Oikeuden tasot nähdään Kaarlo Tuorin tulkintatavan mukaan, jolloin perus- ja ihmisoikeudet sijoitetaan oikeuden syvätasoon. Tämä nojaa Jürgen Habermasin käsitykseen normatiivisesta legitiimiydestä. Tässä yhteydessä tutkimusongelman toiseksi ulottuvuudeksi nousee Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen asema oikeuden syvärakenteessa yhteisten eurooppalaisten standardien kehittäjänä.

Tutkimuksessa julkisen vallan klassiset ydintehtävät nähdään yhteiskunnan ja kansalaisten muuttuneesta käyttäytymisestä huolimatta lähtökohtaisesti samansuuntaisina. Ensinnäkin julkisen vallan tulee pidättäytyä rajoittamasta suhteellisuusperiaatteen rajoissa liikaa yksilön vapauspiiriä. Toiseksi julkisen vallan on tuettava suorituksin ja säädöksin yksilön tosiasiallista mahdollisuutta toteuttaa hänelle kuuluvia oikeuksiaan ja vapauksiaan Henkilöiden vapaan liikkuvuuden kohdalla huomattiin yhdenvertaisen, kansalaisuudesta riippumattoman perhe-elämän tärkeys vapauden käytön suhteen.

Yhdenvertaisuuden osalta huomioidaan edelleen eroja henkilöryhmien välillä. Erojen taustalla vaikuttavat kansalliset oikeudet ja turvallisuus. Jäsenvaltiot haluavat säilyttää omien kansalaistensa fyysisen ja toisaalta myös taloudellisen turvallisuuden. Erot kuitenkin kaventuvat mitä pitempään kotoutuva kansalainen asuu vastaanottavassa jäsenvaltiossa, tai jos hän voi esimerkiksi työn kautta osoittaa oman taloudellisen omavaraisuutensa.