Kun lumihiutaleet kestävät: Voimavarojen merkitys nuorten työntekijöiden jaksamisessa

Abstract

Nuorten työelämään siirtymistä varjostavat lisääntyneet mielenterveyden haasteet, työelämän epävarmuus ja sosiaalisen median synnyttämät epärealistiset odotukset. Samalla työelämän pirstaleisuus, jatkuvat muutokset ja taloudellinen epävarmuus heikentävät nuorten kiinnittymistä työmarkkinoille.

Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella Z-sukupolveen kuuluvien, mielenterveyden haasteita kokeneiden nuorten työntekijöiden kokemuksia työelämässä erityisesti työn voimavarojen ja kuormitustekijöiden näkökulmasta. Lumihiutalesukupolveksi kutsutun Z sukupolven odotuksia avataan tässä tutkielmassa heidän omien kokemustensa pohjalta.

Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Aineisto koostuu syvähaastatteluista (n = 11), joissa haastateltiin Z-sukupolveen kuuluvia, mielenterveyden haasteita kokeneita työntekijöitä eri toimialoilta. Aineisto analysoitiin temaattisella analyysilla.

Tuloksissa keskeisiksi hyvinvointia tukeviksi voimavaratekijöiksi nousivat psykologinen itsenäisyys, sosiaalinen suojaverkko, ajattelun kirkkaus ja mentoroiva johtajuus. Mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön, kokemus työn merkityksellisyydestä sekä arvopohjainen työ lisäsivät sitoutumista ja ehkäisivät uupumusta. Psykologista turvallisuutta vahvistivat oikeudenmukaisuus, selkeät odotukset ja tunne hyväksytyksi tulemisesta. Lisäksi digikuorman hallinta ja esihenkilön tuki nousivat tärkeiksi kuormituksen vastapainoiksi.

Tutkimus osoittaa, että mielenterveyden haasteita kokeneiden nuorten tukeminen edellyttää sekä rakenteellisia että vuorovaikutteisia ratkaisuja. Esihenkilön empaattinen ja läsnä oleva johtamistyyli voi merkittävästi vahvistaa nuorten uskoa omiin kykyihin ja ehkäistä työuupumusta. Työyhteisöjen on tunnistettava nuorten erityinen haavoittuvuus ja tarjottava tukea, joka rakentuu luottamukselle, selkeydelle ja yksilölliselle kohtaamiselle.

Tutkimus tuo uutta ymmärrystä Z-sukupolven työntekijöiden mielenterveyteen liittyvistä kokemuksista ja laajentaa JD-R- ja COR-teorioiden soveltamista nuorten, haavoittuvassa asemassa olevien työntekijöiden näkökulmasta. Laadullinen lähestymistapa tuo esiin ilmiön moniulotteisuuden, jota määrälliset tutkimukset eivät ole tavoittaneet: nuorten oma ääni nousee esiin heidän kertomuksissaan kuormituksesta ja voimavaroista. Tutkimus korostaa esihenkilötyön merkitystä ja esittää, että pelkkä rakenteellinen tuki ei riitä – työelämä tarvitsee empaattisempaa ja yksilöllisempää johtamista. Tuloksia voidaan hyödyntää nuorten työssäjaksamisen edistämisessä, esihenkilötyön kehittämisessä ja mielenterveysperusteisten poissaolojen ehkäisyssä.