Informaation suojaaminen liikeneuvotteluissa (lisensiaatintutkimus)

Abstract

Tutkimuskohteena on informaation suojaaminen liikeneuvotteluissa. Tutkimuksen lähtökohta on, että liikeneuvottelut ovat kommunikointia. Kommunikointi puolestaan tarkoittaa, että neuvotteluissa on luovutettava informaatiota. Informaation luovuttamisen tarve perustuu siihen, että osapuolten on saatava informaatiota, jotta ne pystyisivät sitoutumaan neuvotteluiden tavoitteena olevaan sopimukseen. Luovutettava informaatio voi olla luovuttavan tahon luottamuksellista informaatiota, jota sillä on siten tarve suojata. Informaatio halutaan pitää salassa, koska sillä on arvoa yrityksen liiketoimintamenestykselle.

Informaation suojaa neuvotteluvaiheessa on tarkoitus selvittää kolmessa eri tilanteessa. Ensinnäkin tutkimuksessa tarkastellaan informaation automaattisesti nauttimaa suojaa. Toiseksi tutkimuksen kohteena on yksipuolisen toiminnan ja neuvottelumenettelyn antamat mahdollisuudet laajentaa informaation automaattisesti nauttimaa suojaa. Kolmantena tutkimuksessa on tarkoitus selvittää, miten informaation suojaa voidaan vahvistaa ja tehostaa.

Tutkimuksessa selvitetään, miten informaatio saa suojaa ilman, että osapuolet sitoutuvat suojaamaan välillään luovutettavaa informaatiota. Tällöin informaation suojamekanismeja ovat yrityssalaisuuksia suojaavat säännökset, immateriaaliset yksinoikeudet ja informaatiota välillisesti suojaavat mekanismit, hyvä tapa ja lojaliteettivelvoite. Informaation suojaan liittyy kuitenkin usein epävarmuutta, joka suurelta osin perustuu mekanismien sisältämään tulkinnanvaraisuuteen, joka on seurausta niiden tunnusmerkistöjen epäselvyydestä. Siksi informaation suojaksi voi olla tarve luoda sitoumuksia. Tällöin osapuolet solmivat yleensä salassapitosopimuksen. Salassapitosopimuksen keskeinen merkitys on siinä, että informaation suoja määritellään sopimusvapauden rajoissa.