Urajohtaminen suomalaisissa organisaatioissa ja sen vaikutukset organisaation suoriutumiseen

Abstract

Organisaatioiden toiminnan ytimessä ovat ihmiset, joten heidän päätöksensä työnteosta, kehittymisestä, urasiirtymistä tai toisaalta organisaation jättämisestä ovat usein hyvin merkittäviä ja niiden vaikutukset suuria. Työntekijöiden urapäätökset voivat olla organisaatioille mahdollisuuksia tai myös uhkia, ellei niihin osata varautua. Suuri kysymys organisaatioissa on usein, voiko työntekijöiden uria johtaa vai onko niihin liittyvät tapahtumat vain yksinkertaisesti hyväksyttävä osaksi toimintaympäristöä. Urajohtamisen luonne ja tarpeellisuus on kiinnostava tutkimuskohde.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on tilastollisen analyysin keinoin selvittää, miten laajasti erilaisissa organisaatioissa toteutetaan urajohtamisen piiriin luokiteltavia menetelmiä ja onko sillä havaittavissa vaikutusta organisaation taloudelliseen tuloksellisuuteen ja muuhun suoriutumiseen. Mitattua organisaation urajohtamisen menetelmien käyttöä verrataan organisaation toimialaan ja kokoon käyttäen yksisuuntaista varianssianalyysiä. Tällä tavoitellaan käsitystä siitä, miten merkittäviä organisaatioiden väliset erot urajohtamisen menetelmien hyödyntämisessä ovat. Urajohtamisen menetelmien käyttöä verrataan korrelaatioanalyysin avulla myös organisaation koettuun suoriutumiseen eri osa-alueilla.

Tutkimustulosten mukaan urajohtamisen menetelmiä käytetään organisaatioissa keskimäärin vähäisesti tai kohtalaisesti. Vaihtelu on huomattavaa ja merkittävää sekä organisaation toimialan että koon mukaan. Tulosten voidaan katsoa olevan aikaisemman tutkimuksen ja esitetyn teorian perusteella ennakoidun mukaisia ja kertovan merkittävällä tavalla organisaatioiden urajohtamisen toteutuksesta. Organisaation urajohtamisella ei kuitenkaan havaittu kyseenalaistammatonta yhteyttä organisaation suoriutumisen kanssa. Tuloksista voidaan tehdä mielenkiintoisia päätelmiä sekä useita aihetta hahmottavia jatkotutkimusehdotuksia.