Työssä koetun pelon yhteys osaamiseen asiantuntijoiden tarinoissa

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma selvittää asiantuntijatason työntekijöiden kuvauksia heidän työssään kokemasta pelosta. Tutkimus keskittyy erityisesti siihen, miten kuvauksissa tuodaan esiin pelon yhteys osaamiseen ja miten luottamus, vuorovaikutus ja verkostot näyttäytyvät tässä yhteydessä. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on sosiaalisen pääoman teoria. Yhdeksi sosiaalisen pääoman olemassaolosta saatavaksi hyödyksi on todettu sen mahdollistama pääsy erilaisissa verkostoissa ja niissä olevissa suhteissa sijaitsevaan tietoon ja tiedon vaihtaminen ja yhdistämiseen uudenlaiseksi tiedoksi. Tästä voi syntyä uudenlaista osaamista.

Tutkimuksen aineisto on valmis kirjoitetussa muodossa oleva tarina-aineisto, joka on kerätty pelolla johtamista käsitelleessä LEAR-tutkimusprojektissa. Aineisto on saatu tutkielmaa varten käyttöön Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta. Valmiista tarina-aineistosta, jossa on yhteensä 102 tarinaa, on tutkimukseen rajattu asiantuntijatason tehtävissä pelkoa kokeneiden kirjoitukset, joita on 33 kappaletta. Analysoin aineistoa sosiaalisen pääoman osatekijöiden luottamuksen, vuorovaikutuksen ja verkoston näkökulmasta.

Tutkimuksen empiirinen osuus osoittaa, että pelolla on asiantuntijoiden osaamisen käyttämistä ja kehittymistä estävä vaikutus. Pelon aiheuttama epäluottamus voi kääntyä lamaannukseksi, toimimaton vuorovaikutus kokemukseksi kiusatuksi tulemisesta ja puuttuvat tai heikosti toimivat verkostot voivat aiheuttaa tunteen eristämisestä. Nämä kaikki tekijät estävät pääsyä tietoon, tiedon jakamista ja yhdistämistä uudenlaiseksi tiedoksi ja osaamiseksi.

Tutkimustulosten perusteella on kuitenkin nähtävissä, että sosiaalisen pääoman osatekijöitä luottamusta, vuorovaikutusta ja verkostoja tukemalla voidaan mahdollistaa osaamisen hyödyntäminen ja kehittäminen. Tällöin luottamus voi lisätä uskallusta luottaa osaamiseensa ja kokeilla uutta, avoin vuorovaikutus mahdollistaa halun ja kyvyn jakaa tietoa ja osaamista eri osapuolten kanssa ja verkostoista saatava älyllinen ja sosiaalinen tuki haastaa kehittymään ja kannustaa sekä kantaa myös epäonnistumisissa. Näihin tekijöihin voidaan tietoisesti ja tavoitteellisesti vaikuttaa johtamisen keinoin.