Översättning av finskans adnominala led till svenska i en skönlitterär text och i en facktext

Abstract

Pro gradu −tutkielmassani olen kiinnostunut miten suomen adjektiiviattribuutit, partisiippiattribuutit ja adjektiiviset predikatiivit on käännetty ruotsiksi kaunokirjallisessa ja ammattikielisessä tekstissä. Haluan tietää poikkeavatko lähtöteksti ja käännös sekä kyseiset tyylilajit toisistaan adjektiivien ja partisiippien frekvenssin, adjektiivien syntaktisen funktion sekä kymmenen yleisimmän adjektiivin suhteen. Lisäksi tutkimukseni tavoitteena on selvittää vaikuttaako tekstin funktio ja tyyli kääntäjän halukkuuteen vapaaehtoisesti poiketa lähtötekstistä. Tutkimukseni painopiste on erityisesti sellaisilla käännösratkaisuilla, jotka ovat muodollisesti tai semanttisesti muuntuvia vastineita lähtökielen ilmauksille.

Tutkimukseni lähtökohtana on kaunokirjallinen teksti (7 000 sanaa) Arto Paasilinnan romaanista Jäniksen vuosi (1989) sekä ammattikielinen teksti (7 000 sanaa) Juha T. Hakalan käsikirjasta Graduopas (1999). Toinen puoli materiaalistani muodostuu näiden tekstiosioiden ruotsinkielisistä käännöksistä. Olen poiminut ja laskenut kaikki adjektiiviattribuutit, partisiippiattribuutit ja adjektiiviset predikatiivit lähtöteksteistä. Lisäksi olen poiminut ja luokitellut niiden ruotsinkieliset vastineet käännöksistä. Esimerkkien avulla pohdin kääntäjien tekemiä ratkaisuja sekä pyrin selittämään niitä syitä, jotka ovat johtaneet erilaisten muodollisesti tai semanttisesti muuntuvien käännösvastineiden käyttöön.

Tutkielman tulokset osoittavat, että kaunokirjallinen teksti ja ammattikielinen teksti eroavat toisistaan adjektiivien ja partisiippien käytön suhteen siten, että molempia esiintyy enemmän ammattikielisessä tekstissä. Lisäksi voidaan todeta, että adjektiivien luonne on tietyssä määrin sidoksissa tekstin tyyliin ja teemaan. Lähtötekstien ja käännösten vertailun osalta tulokset osoittavat, että molemmat kääntäjät ovat nojautuneet tiukasti lähtötekstiin ja käyttäneet muuntuvia käännösvastineita silloin, kun ne semanttisesti, kontekstuaalisesti ja pragmaattisesti ovat olleet parhaita vaihtoehtoja. Tyylilajit eroavat toisistaan, kun muuntuvien käännösvastineiden käyttöön johtaneita syitä tarkastellaan tarkemmin.