Johtaminen epävarmuuden keskellä : Esihenkilön rooli psykologisen turvallisuuden rakentumisessa kriisitilanteessa

Abstract

Viime vuosikymmeninä koko maailmaa järisyttäneet kriisit, kuten Covid-19-pandemia ovat haastaneet organisaatioiden kriisinkestävyyttä, johtajuutta ja organisaatioiden kykyä sopeutua äkillisiin muutoksiin. Epävarmuuden keskellä psykologisen turvallisuuden merkitys korostuu erityisesti asiantuntijaorganisaatioissa, joissa työ perustuu pitkälti tiimityöhön, oppimiseen ja luovuuteen.

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella erityisesti esihenkilön roolin näkökulmasta niitä tekijöitä, jotka vahvistavat tai heikentävät psykologista turvallisuutta kriisitilanteessa. Tässä tutkielmassa halutaan syventää ymmärrystä niistä toimenpiteistä ja johtamiskäytänteistä, joiden avulla esihenkilö voi vahvistaa psykologista turvallisuutta työyhteisössä opetusalalla ja toisaalta tunnistaa niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen kielteisesti. Tutkimusongelmaa lähestytään kahden tutkimuskysymyksen avulla. Tutkimus pyrkii vastaamaan tunnistettuun tarpeeseen lisätä ymmärrystä psykologisen turvallisuuden johtamisesta suomalaisessa työelämässä, erityisesti opetusalalla.

Tutkielmassa hyödynnettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineistona käytettiin valmista Vaasan yliopiston ja Työterveyslaitoksen Uudis-työryhmän toteuttaman Uudis-hankkeen yhteydessä opetusalalta kerättyä haastatteluaineistoa. Aineiston analyysimenetelmäksi valikoitui aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkielman teoriaosuudessa syvennytään kriisin, kriisijohtamisen sekä psykologisen turvallisuuden teemoihin.

Tutkimuslöydökset osoittivat, että esihenkilön rooli psykologisen turvallisuuden rakentumisessa kriisitilanteessa on moniulotteinen ja muodostuu useista eri tekijöistä. Aineiston analyysin perusteella keskeisiksi psykologista turvallisuutta vahvistaviksi teemoiksi nousivat esihenkilön emotionaalinen tuki ja läsnäolo, johdonmukainen viestintä ja vuorovaikutus, toimiva yhteistyö ja henkilöstön osallistaminen, jotkin henkilöstökäytänteet, sekä esihenkilön ja alaisten väliset laadukkaat suhteet. Psykologista turvallisuutta heikentäviä tekijöitä ei pystytty aineiston perusteella vahvistamaan, mutta riskitekijöinä kriisitilanteessa korostuivat yksinäisyyden tunteen kokemukset, esihenkilön tuen puute, esihenkilön puutteellinen vuorovaikutus, viestintä ja ohjeistus sekä yhteistyön puuttuminen esihenkilön ja alaisten välillä.