Talvivaaran tarina. Mallitarina, retoriset keinot ja äänet Talouselämä-lehdessä vuosina 2008-2012

Abstract

Tutkielman tavoitteena on tarkastella Talvivaara-kaivoksen sosiaalista rakentumista (Berger ja Luckmann 1994: 11) vuosina 2008–2012 Talouselämä-lehdessä. Tutkimuskysymys jaettiin kolmeen osaan: millainen mallitarina aiheesta voidaan rakentaa, mitä retorisia keinoja on käytetty ja mitä ovat äänet retoriikan taustalla. Tarkastelu toteutettiin tutkimusta varten rakennetun narratiivisen tutkimuskehyksen avulla. Aineistona on käytetty Talouselämä-lehdessä julkaistuja 49 kaivosalasta ja Talvivaara-kaivoksesta kirjoitettua artikkelia. Toimittajilla on vaikutusvaltaa lukijoihinsa, ja tiedotusvälineitä käytetään laajasti sekä tiedon hankkimiseen että mielikuvien muodostamiseen erilaisista yrityksistä. Tiedotusvälineiden avulla legitimoidaan organisaatioiden toimintaa ja toisaalta organisaatiot voivat käyttää tiedotusvälineitä oman toimintansa legitimoinnissa.

Narratiivinen tutkimus keskittyy usein organisaation sisäisiin kertomuksiin. Tässä pro gradu -työssä tuodaan esiin harvinaisempi näkökulma, joka keskittyy organisaation ulkopuolisiin näkemyksiin yrityksen toiminnasta. Ulkopuolisen näkökulman avulla yritykset voivat paremmin arvioida, miten niitä koskevaa tietoa käsitellään julkisuudessa. Talouselämä-lehti luo Talvivaaran kaivoksesta vuosina 2008–2012 hyvin positiivisen ja täynnä tulevaisuuden lupauksia olevan mielikuvan. Suotuisat tulevaisuudenodotukset tuodaan esiin retorisia keinoja käyttämällä. Erityisesti metaforat, ääri-ilmaisut, määrällistäminen ja tosiasiat korostuvat, kun perustellaan sitä, että kaivosala on tärkeä ja kannattava tulevaisuuden toimiala. Kaivostoimintaa legitimoidaan erityisesti toimittajien ja Pekka Perän äänillä, mutta tukena käytetään myös poliitikkoja ja eri alojen asiantuntijoita.