Arvopapereiden markkinointi ja sijoittajaviestintä Internetissä

Abstract

Tutkielman aiheena on arvopapereiden markkinointi Internetissä ja sijoittajaviestintä sekä niiden sääntelyn tarkastelu. Arvopapereiden kauppa on siirtynyt viimevuosina voimakkaasti verkkoon ja nykyisin niiden pääasiallinen kauppapaikka ja markkinointikanava on Internet. Sijoittajaviestintä ja markkinointi ovat verkossa läsnä rinnakkain ja niiden erottaminen toisistaan vaatii harjaantuneisuutta. Kansainvälisyys on huomioitava Internetissä, sillä arvopapereiden markkinointi on yleisesti paikallisesti säänneltyä ja verkko puolestaan ei tunne maantieteellisiä rajoja. Verkko on myös interaktiivinen media, jossa markkinointiviestinnän osapuolet voivat tehdä transaktioita heti. Kolmantena merkittävänä muutoksena tulee huomioida käyttäjät ja heidän edustamat kohderyhmät: verkossa markkinoijan on vaikea tunnistaa kohderyhmiä, sillä verkon tarjoama anonymiteetti on vahva.

Tutkimusmetodi on oikeusdogmatiikkaa ja ongelmaa tarkastellaan eri lakien perspektiiveistä. Markkinointi ja sijoittajaviestintä erotetaan myös eri asiakokonaisuuksiksi. Viitekehyksen muodostavat arvopaperimarkkinalaki sekä muut korreloivat lait kuten esimerkiksi kuluttajansuojalaki, osakeyhtiölaki ja luottolaitoslaki. Maantieteellinen rajaus on Suomi. Rajauksena toimii myös se, että arvopapereiksi tutkimuksen näkökulmasta kelpuutetaan vain julkisenkaupankäynnin kohteena olevat pörssiosakkeet. Tutkimuksen avulla pyritään siis kartoittamaan vallitsevaa oikeudellista tilannetta.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että arvopaperimarkkinalaki, kuten myös muut erityislait, ei vastaa sääntelyn tarpeeseen yksin. Arvoperimarkkinalaki on monissa markkinointiin liittyvissä kysymyksissä yhteneväinen kuluttajansuojalain kanssa. Samoin sijoittajaviestinnän osalta myös osakeyhtiölaki ja kirjanpitolaki asettavat vaatimuksia yrityksille tiedottamisen suhteen, joita arvopaperimarkkinalaki osaltaan täsmentää käytännön tasolla. Arvopaperimarkkinalaki ei toimi tyhjiössä vaan yhteistyössä muiden rahoitusta ja yritystoimintaa sääntelevien lakien kanssa. Johtopäätelmänä havaitaan, että arvopapereiden markkinointia Internetissä ei säädellä erikseen vaan yleisellä tasolla ilman markkinointikanava sidonnaisuutta.