Tuntemuksista puhuminen perinnöllisyysneuvonnassa. Sairaanhoitajan ja asiakkaiden välinen vuorovaikutus

Abstract

Tutkimukseni aiheena on sairaanhoitajan ja asiakkaiden välinen vuorovaikutus perinnöllisyysneuvonnassa. Analysoin varsinaisen vastaanoton jälkeen käytäviä keskusteluja, joissa hoitaja ja asiakkaat sulattelevat neuvonnassa saatua uutta tietoa. Hoitajan tehtävänä on tiedustella asiakkaiden tuntemuksia tilanteessa ja varmistaa, että tieto on ymmärretty oikein. Keskityn tarkastelemaan sairaanhoitajan avauskysymystä, asiakkaiden vastauksia sekä hoitajan kolmannen position vuoroja. Vuorovaikutustilanteet ovat institutionaalisia, eli julkisen toiminnan alaisia kontaktitilanteita, joiden tehtävänä on hoitaa yhteiskunnallisesti tärkeää tehtävää.

Tavoitteena on kuvata sitä, millaisia kielellisiä rakenteita keskustelun osallistujat käyttävät puheessaan ja analysoida, mitä eri tehtäviä tietyillä sanavalinnoilla ja lauserakenteilla on institutionaalisessa tilanteessa. Kielellisen toiminnan muotoilullaan osallistujat ilmaisevat edellisen vuoron tulkintansa. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys on keskustelunanalyysi, jonka mukaan keskustelu on tarkasti ja järjestelmällisesti jäsentynyttä. Analysoin aineistoani pääasiassa sekvenssijäsennyksen periaatteiden mukaisesti, ottaen huomioon tilanteen ja näin myös vuorovaikutuksen institutionaalisuuden. Sekvenssijäsennys pohjaa keskustelijoiden tapaan järjestää puheensa siten, että vuorot kiinnittyvät toisiinsa muodostaen toimintajaksoja.

Aineistona tutkimuksessani on yhdeksän valmiiksi videoitua ja litteroitua perinnöllisyysneuvonnan vastaanottotilannetta suomalaiselta perinnöllisyysklinikalta. Näistä rajaan tutkittavaksi vastaanottojen lopussa esiintyvät jaksot, jotka koostuvat hoitajan kysymyksistä, asiakkaiden vastauksista sekä hoitajan kolmannen position vuoroista. Käyttämäni litterointimerkit esittelen tutkimuksen lopussa liitteessä 1.

Keskeisiä piirteitä keskustelun osallistujien puheessa on tuntemusten eksplikoimisen perusteleminen faktalla, vuorojen muotoileminen tulkinnalle tilaa antaviksi ja positiivisen ja negatiivisen tiedon esittäminen järjestelmällisten merkityksellisten muotoilujen mukaisesti. Kolmannen vuoron tietynlaisella muotoilulla hoitaja voi ohjata keskustelua ja osoittaa empatiaa säilyttäen ammatillisen neutraalisuutensa.