Hyvä siirtohinnoittelun dokumentaatio – sisältö, laadintamenettely ja valvonta

Abstract

Siirtohinnoittelu on noussut yhdeksi merkittävimmäksi puheenaiheeksi kansainvälisessä vero-oikeudellisessa keskustelussa. Kansainvälisten konsernien sisäisten liiketoimien osuus maailmankaupasta on kasvanut jo huomattavaksi, minkä seurauksena myös konserniyhtiöiden välisten liiketoimien hinnoittelu eli siirtohinnoittelu on saanut entistä merkittävämmän roolin verotulojen jakautumisessa valtioiden välillä. Tällaisissa toisiinsa etuyhteydessä olevien yhtiöiden välisissä liiketoimissa on noudatettava markkinaehtoperiaatetta, jonka mukaan liiketoimen ehtojen tulee vastata toisistaan riippumattomien osapuolten välillä käytettäviä ehtoja. Tämä siirtohinnoittelun markkinaehtoisuus osoitetaan veroviranomaisille siirtohinnoitteludokumentaation avulla.

Tässä tutkielmassa perehdytään hyvän siirtohinnoitteludokumentaation sisältöön sekä lisäksi siirtohinnoitteludokumentaation laadintamenettelyyn ja verovalvontaan. Tutkielman tavoitteena on oikeusdogmaattista tutkimusotetta hyödyntäen selvittää, millaista sääntelyä ja ohjeistusta siirtohinnoittelun dokumentoinnista on olemassa ja millainen siirtohinnoitteludokumentointi on niiden mukaan riittävää siirtohinnoittelun markkinaehtoisuuden osoittamiseksi. Siirtohinnoittelun dokumentaatiolta vaadittavan vähimmäistason lisäksi tutkielmassa selvitetään, mitkä tekijät tekevät siirtohinnoittelun dokumentaatiosta hyvää ja laadukasta. Tutkielmassa otetaan selvää myös siitä, millainen on siirtohinnoittelun dokumentoinnin laadintamenettely ja miten siirtohinnoittelun dokumentointia valvotaan.

Kansainvälisesti siirtohinnoittelun dokumentaation osalta keskeisimpänä ohjeistuksena toimivat OECD:n julkaisemat siirtohinnoitteluohjeet, joihin kansalliset siirtohinnoittelusäännökset useimmiten perustuvat. Myös Euroopan unionin tasolta löytyy siirtohinnoittelun dokumentaatiota koskevaa sääntelyä. Kansallisessa lainsäädännössämme siirtohinnoittelun dokumentaatiota koskevat säännökset löytyvät verotusmenettelystä annetusta laista. Verotusmenettelylain siirtohinnoittelusäännösten vuoden 2017 alusta voimaantulleet muutokset pohjautuvat pitkälti OECD:n ja G20-maiden antamaan BEPS-dokumentointiohjeistukseen, jonka tavoitteena on kansainvälisten yhtiöiden harjoittamista voitonsiirroista johtuvan veropohjan rapautumisen pysäyttäminen. Lisäksi merkittävänä tulkintalähteenä kotimaisissa siirtohinnoitteludokumentaatiokysymyksissä toimii Verohallinnon vuonna 2018 julkaisema siirtohinnoittelun dokumentointia käsittelevä syventävä vero-ohje.