Perusopetuksen alueellinen saatavuus

Abstract

Tutkielmassa pyritään tekemään selkoa perusopetuksen alueelliseen saatavuuteen vaikuttavista tekijöistä, sekä keinoista, joilla perusopetuksen alueellista saatavuutta pyritään turvaamaan. Tutkielma keskittyy tarkastelemaan peruskoulun 6–16-vuotiaita oppilaita ja rajaa esimerkiksi toisen asteen oppilaat tutkimuksen ulkopuolelle. Koulutus on lasten kannalta keskeisin sivistyksellinen oikeus ja se edistää muidenkin ihmisoikeuksien toteutumista. Koulutus on pitkällä aikavälillä yhteiskuntaa vahvimmin muokkaava tekijä. Perusopetuksen alueellinen saatavuus on tärkeä elinvoimaa lisäävä tekijä kunnissa, sillä esimerkiksi lapsiperheet valitsevat usein asuinalueensa sen mukaan, missä perusopetusta on helposti saatavilla.

Useat kansainväliset sopimukset, sekä Suomen perustuslaki (731/1999) turvaa oppivelvollisille oikeuden maksuttomaan perusopetukseen. Perusopetuksen maksuttomuudella tarkoitetaan mm. opetuksen, koulunkäynnin, päivän aikana tarjottavan ruoan, kouluvälineiden, sekä koulumatkojen maksuttomuutta. Kaikille tulee turvata yhtäläiset mahdollisuudet saada opetusta. Yhdenvertaisuuslain (1325/2014) tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja yhdenvertaisuuslain 6 §:n mukaan opetuksen järjestäjän on aina pyrittävä löytämään sellaiset ratkaisut, että yhdenvertaisuus toteutuu.

Perusopetuksen järjestäminen on kunnan lakisääteinen tehtävä ja kuntien on kuntalain (410/2015) 7 §:n mukaan järjestettävä palveluja kaikille yhdenvertaisesti koko maassa. Perusopetuksen osalta ei voi vedota resurssien vähyyteen tai henkilöstön puuttumiseen. Kunnat eroavat toisistaan taloudellisilta resursseiltaan, väestömäärältään ja maantieteelliseltä sijainniltaan. Jokaisella on oikeus valita asuinpaikkansa vapaasti, eikä asuinpaikan valinnalla tulisi olla negatiivia vaikutuksia peruspalveluiden saatavuuteen. Oppilaille on turvattava oikeus opiskella omassa lähikoulussaan aina sen ollessa mahdollista. Lähikoululla tarkoitetaan koulua, joka on mahdollisimman lähellä oppilaan asuinpaikkaa.

Johtopäätöksissä todetaan, että perusopetuksen alueellista saatavuutta turvataan kansallisella lainsäädännöllä ja kansainvälisillä sopimuksilla. Merkittävässä asemassa ovat ne tahot, jotka toteuttavat säädösten turvaamia oikeuksia. Näitä toimijoita ovat valtio, joka tukee perusopetuksen alueellista saatavuutta valtionosuuksin, sekä kunnat, jotka järjestävät perusopetusta ja käyttävät harkintavaltaa myöntäessään koulukuljetusetuuksia ja lakkauttaessaan kouluja. Perusopetuksen alueellista saatavuutta pyritään turvaamana laajasti, mutta siitäkin huolimatta tutkimustuloksissa todetaan, että lainsäädännössä on perusopetuksen yhdenvertaisen alueellisen saatavuuden toteutumista estäviä puutteita. Nykyinen lainsäädäntö ei esimerkiksi ota tarpeeksi huomioon lasten ja perheiden erityispiirteitä, vaikka erilaisia perhemuotoja on olemassa yhä enemmän.