Going concern ja tilintarkastajan raportointi pörssiyhtiöissä

Abstract

Liiketoimintaympäristö on monimutkaistunut, kansainvälistynyt ja tietointensiivistynyt, ja täten taloudellisen raportoinnin oikeellisuus on noussut entistä tärkeämmäksi. Yritysten raportoinnin kohderyhmät, tilinpäätösten käyttäjät tekevät merkittäviä taloudellisia, oikeudellisia ja yhteiskunnallisia päätöksiä. 2000-luvulla markkinat ovat kohdanneet taloudellisen raportoinnin vääristymiä ja tilinpäätösskandaaleja, ja finanssi- ja velkakriisi ovat tuoneet laajat taloudelliset vaikeudet vaikuttaen yhtiöiden toiminnan jatkuvuuteen. Tilintarkastajan yksi korostuneista tehtävistä on ottaa kantaa tarkastuskohteen toiminnan jatkuvuuteen osana tilinpäätöksen oikeellisuutta. Sääntelyä on uusittu ja tiukennettu, mikä on koskenut arvopaperimarkkinoita, tilinpäätöstä ja kirjanpitoa sekä tilintarkastusta. Tutkimuksen tehtävänä on systematisoida ja selvittää vallitsevaa oikeustilaa tilintarkastajan roolissa toiminnan jatkuvuusraportoinnin suhteen erityisesti pörssiyhtiöissä. Apuna käytetään teoreettisen viitekehyksen ja jäsentelyn lisäksi case-analyysiä, josta myös tehdään tulkintaa raportointiin johtaneista tilanteista ja annetaan näkökulmia suosituksiksi johtopäätöksiin.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys sisältää ennen kaikkea kirjanpitoa ja tilintarkastusta koskevaa lainsäädäntöä ja standardeja, yhtiöoikeutta ja arvopaperimarkkinaoikeutta sekä näitä tukevaa kirjallisuutta ja muita lähteitä. Näiden avulla on selvitetty ja systematisoitu vallitsevaa oikeustilaa tilintarkastajan roolista going concern-raportoinnissa pörssiyhtiömaailmassa. Case-analyysissä on neljän todellisen tapauksen perusteella kuvailtu ja analysoitu talousoikeudellisesti yhtiön sekä tilintarkastajan raportointia going concern-tilanteissa ja laadittu suosituksia tältä pohjalta.

Tilintarkastajalla on korkea kynnys toiminnan jatkuvuuden julkiseen kyseenalaistamiseen. Tutkimuksen keskeisiä havaintoja ovat rahoituksellisen epävarmuuden olennainen merkitys erityisesti lyhyen aikavälin tarkastelussa, erityisten jatkuvuuteen liittyvien tapahtumien tai riskien arvioinnin tärkeys, tilintarkastajan jatkuvuusseurannan ja – arvioinnin vaikuttavuus sekä yhtiöiden johdon raportoinnin merkitys tilintarkastajan raportointiin.