Työnantajakuvan merkitys rekrytoinnissa: vertailussa julkinen ja yksityinen sektori

Abstract

Työnantajakuva on noussut viime vuosina organisaatioiden yhdeksi merkittäväksi strategiseksi painopistealueeksi. Tähän osaltaan vaikuttaa työikäisen väestön ikärakenteen poikkeuksellinen muuttuminen, joka aiheuttaa suuren määrän eläkkeelle lähteviä osaajia. Lisäksi työnantajien suhtautuminen työmarkkinoilla toimimisesta on muuttunut suuntaan, jossa työnantajat kilpailevat mahdollisuuksillaan ja pyrkivät myymään itseään työnhakijoille. Työnantajakuvalla nähdään olevan suuri merkitys koko organisaatiosta saatavaan kuvaan, niin organisaation sisäisesti kuin ulkoisestikin ja tällä on suora vaikutus menestymiseen. Hyvät työntekijät ovat organisaation toiminnan perusta ja heidän löytämisekseen tarvitaan suunnitelmallista rekrytointia sekä houkuttelevaa työnantajakuvaa.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mikä on työnantajakuvan merkitys rekrytoinnissa. Tutkimuksen teoria muodostuu kotimaisesta ja ulkomaisesta kirjallisuudesta sekä artikkeleista, joiden pohjalta luodaan kehys tutkimuksen empirian muodostaville teemahaastatteluille. Teemahaastatteluiden tarkoituksena oli selvittää rekrytoinnin roolia organisaatioissa sekä miten työnantajakuva otetaan huomioon, niin koko organisaation toiminnassa kuin rekrytointiprosessissakin.

Tutkimusote on kvalitatiivinen ja empiirinen osuus koostuu 16 organisaatiossa tehdystä asiantuntijahaastattelusta. Kohdeorganisaatioista puolet on julkiselta sektorilta ja puolet yksityiseltä sektorilta. Haastattelun runko muodostuu tutkimuksen teoriasta johdettujen teemojen ympärille, jotka myös analysoidaan tutkimuksessa teemoittain. Tutkimuksessa käytetään myös vertailevaa metodia selvittämään julkisen ja yksityisen sektorin eroja ja yhtäläisyyksiä esiintyvissä teemoissa sekä antamaan tutkimusongelmalle laajemman kontekstin.

Työnantajakuva otetaan vakavasti ja jokainen kohdeorganisaatio pyrkii tuomaan mahdollisuuksiaan työnhakijoiden tietoisuuteen monipuolisilla keinoilla. Suurimmiksi haasteiksi nousivat tuntemattomuus työnantajana sekä hakijoiden yksipuolisuus. Työnantajakuva koettiin vaikeasti hallittavaksi, etenkin julkisuuden suuren roolin vuoksi. Kaikki mitä kirjoitetaan ja sanotaan vaikuttaa suoraan ihmisten mielikuviin kyseisestä organisaatiosta. Rekrytoinnilla on merkittävä rooli työnantajakuvan muodostumisessa, sillä silloin työnantaja kertoo aina jotakin itsestään. Toistuvat ongelmat rekrytoinnissa saattavat viestiä huonosta työnantajakuvasta.

Työnantajakuvaan pyritään vaikuttamaan jokaisessa rekrytointiprosessin vaiheessa, sillä huonosti laaditulla ilmoituksella tai valmistelemattomalla haastattelulla voidaan menettää juuri ne parhaat osaajat. Sisäistä rekrytointia korostetaan, sillä sisäiset kehitysmahdollisuudet koetaan yhdeksi tärkeimmäksi vetovoimatekijäksi. Samalla pidetään huolta sisäisestä työnantajakuvasta, joka on kaiken perusta. Julkinen ja yksityinen sektori ovat tasavertaisia toimijoita työtekijöiden markkinoilla ja molemmilla on samat mahdollisuudet ja resurssit käytettävissään. Suurimmat erot löytyvät organisaatioiden väliltä siinä, miten näitä mahdollisuuksia hyödynnetään ja kuinka innovatiivisia ollaan työnantajakuvaa kehitettäessä. Sektorit ovat lähentyneet toisiaan työnantajina, jolloin he kilpailevat samoista työntekijöistä. Työntekijä ei valitse sektoria, vaan hyvän työnantajan.