Tunteisiin vetoava retoriikka Pohjanmaan tuulivoimakeskustelussa

Abstract

Yleisönosastoilla on käyty 2010-luvulla vilkasta keskustelua tuulivoimasta ja sen vaikutuksista. Pohjanmaan alueella on ollut käynnissä useita hankkeita, jotka ovat jakaneet mielipiteitä. Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaisia tunteisiin vetoavia retorisia keinoja tuulivoimaa koskevissa mielipidekirjoituksissa käytetään. Lisäksi vertaillaan sitä, millaista retoriikkaa käytetään tuulivoimaa vastustavissa ja puolustavissa teksteissä.

Aineistona tutkimuksessa käytetään kahden sanomalehden, Pohjalaisen ja Ilkan, mielipidepalstoilla vuosina 2013–2017 julkaistuja tuulivoimaa koskevia kirjoituksia. Tutkimusmenetelmä nojaa retoriikan paatoksen, eli tunteisiin vetoavan kielenkäytön, käsitteeseen. Tämän valinnan taustalla on tunneperäisen kielenkäytön yleisyys energia- ja ympäristökeskustelussa.

Analyysin tuloksena erityisesti tuulivoimaa vastustavista teksteistä havaittiin neljää eri retorista keinoa: metaforat, hyperbolat, kontrastiparit ja retoriset kysymykset. Metaforat jaettiin viiteen kategoriaan: sota ja valloitus, peli ja taloudellinen etu, ympäristötuho, suuri koko ja hirviömäisyys sekä sairaus ja tauti. Hyperbolilla korostettiin ja liioiteltiin teksteissä tuulivoiman negatiivisia puolia. Kontrastipareilla luotiin teksteihin vastakkainasettelua muun muassa luonnon ja teollisuuden sekä taloudellisen edun ja ihmisten oikeuksien välille. Retorisilla kysymyksillä pyrittiin johdattelemaan lukijan ajatukset kohti näkemystä tuulivoiman haitallisuudesta. Näillä retorisilla keinoilla pyrittiin herättämään lukijoissa muun muassa turhautumista, huolta ja myötätuntoa. Ympäristö ja siihen kohdistuvat huolet olivat näkyvä teema vastustavissa teksteissä. Tuulivoimaa myönteisesti suhtautuvissa teksteissä pyrittiin vaikuttamaan lukijan tunteisiin muun muassa rauhoittelemalla ja rationalisoimalla. Niissä korostettiin tuulivoiman hyviä puolia ja pyrittiin vähentämään lukijoiden huolta tuulivoiman haittavaikutuksista.