Trauma and Healing in Toni Morrison’s Trilogy Beloved, Jazz and Paradise

Abstract

Tutkielmani käsittelee traumaa ja siitä toipumista Toni Morrisonin trilogiassa Beloved, Jazz ja Paradise. Tutkimukseni lähtökohtana on psykoanalyyttinen teoria sekä nykyaikainen traumatutkimus. Aluksi tarkastelen kuinka Morrisonin käyttämä kerrontatapa ja symboliikka soveltuvat trauman kuvaukseen, ja mitä yhtymäkohtia fiktiivisellä trilogialla on amerikkalaisesta orjuudesta kertovien orjaelämänkertojen kanssa. Orjuus ja sitä seurannut eriarvoisuus on keskeinen trauman aiheuttaja trilogiassa, jossa Morrison havainnollistaa kuinka syvälle rodullisen syrjinnän seuraukset ulottuvat. Rotukysymys on kuitenkin vain yksi toiseuden kokemuksen aiheuttaja: myös naiset ovat usein traumatisoituneita miesten hallitsemassa maailmassa. Tutkielmassani määrittelen trauman käsitteen sekä trauman syntymiseen ja siitä toipumiseen olennaisesti vaikuttavia tekijöitä. Suhtautuminen aikaan on keskeinen traumaan liittyvä kysymys. Traumatisoituneilla ihmisillä on joko taipumus takertua menneisyyteen, ikään kuin osoittaa uskollisuutta traumalle pitäytymällä menneessä, tai täysin sulkea traumaattinen kokemus tietoisuudestaan. Trilogian henkilöt taistelevat muistamisen ja unohtamisen ristipaineessa. Toisaalta he haluavat unohtaa kipeän menneisyyden, mutta toisaalta he kokevat unohtamisen vievän heiltä minuuden. Menneisyydestä tulee elämää hallitseva tyranni, joka samalla koetaan olemassaolon ehdoksi. Vasta päästyään tasapainoon menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden kanssa voivat trilogian henkilöt aloittaa toipumisen. Yhteisön merkitys sekä trauman kokemukseen että siitä toipumiseen on trilogiassa suuri. Orjuus, samoin kuin juutalaisvainot, ovat merkittäviä yhteisöllisiä traumoja. Yhteisö voi ylläpitää traumaa vaikenemalla siitä, mutta yhteisö voi myös auttaa jäseniään selviämään, kuten Morrison trilogiassaan toistuvasti osoittaa. Vanhempien, erityisesti äidin, rooli on merkittävä. Varhaisessa suhteessaan äitiin ihmiset kokevat ratkaisevia hyväksynnän tai hylkäämisen tunteita, jotka vaikuttavat heidän myöhempään minuuden kokemukseensa. Orjuudessa vanhemmuus ei usein saanut toteutumismahdollisuuksia, mikä syvensi trauman kokemusta jopa tuleville sukupolville. Trilogiassa on kuitenkin keskeistä toipumisen mahdollisuus ja toiveikkuus. Kohtaamalla menneisyytensä ihminen voi löytää eheän minuutensa.