Virkasuhteen päättäminen koeajalla : Hyväksyttäviä perusteita koeaikapurulle

Abstract

Perustuslain 18 §:ssä lausutaan, että ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä. Näin ollen myös virkamiehellä on oikeus pysyä virassaan tai säilyttää virkasuhteensa julkisyhteisöön. Tämä ei kuitenkaan estä virkasuhteen päättämistä perusteella, joka on laissa säädetty.

Virkamielle tai viranhaltijalle nimityksen yhteydessä määrättävä, enintään kuuden kuukauden mittainen koeaika tarkoittaa sitä, että virkasuhde voidaan purkaa sen kuluessa niin virkamiehen kuin nimittävän viranomaisen toimesta. Purkaminen ei saa kuitenkaan tapahtua syrjivillä tai koeajan tarkoitukseen nähden muutoin epäasiallisilla perusteilla.

Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, mitkä ovat hyväksyttäviä perusteita purkaa virkasuhde koeaikana. Koska lainsäädännöstä ei löydy tarkkoja kriteereitä koeaikapurun perusteille, tarkastelen perusteita irtisanomis- ja purkamisperusteiden avulla. Jos on olemassa irtisanomis- tai purkuperuste, on olemassa myös peruste koeaikapurulle.

Haettaessa vastauksia sille, mikä on riittävä ja hyväksyttävä peruste koeaikapurulle, on tärkeä tarkastella virkasuhteen erityispiirteitä. Näitä erityispiirteitä tarkastelemalla voidaan erotella virkasuhteesta johtuvia velvollisuuksia ja samalla havaita, minkälaisten velvollisuuksien rikkominen riittää perusteeksi myös koeaikaisen virkasuhteen purkamiselle.

Koeaikapurkua varten ei ole säädetty erityisiä menettelyjä, vaan se vastaa oikeudelliselta luonteeltaan virkasuhteen purkamista. Tästä syystä käyn tutkielmassa läpi menettelytapoja, joita noudatetaan muutenkin virkasuhdetta purettaessa. Asianosaisella on oikeus tulla kuulluksi ennen häntä koskevan hallintopäätöksen tekemistä, tästä johtuen virkamiesten ja viranhaltijoiden kuuleminen purkutilanteissa on olennainen osa heidän palvelussuhdeturvaansa.