Alueellinen koheesio- ja kilpailukykyohjelma ja aluekehittämisen haasteet

Suomen aluekehitystä on ohjattu aluepoliittisin keinoin jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien ja ohjelmaperusteista aluekehitystä on harjoitettu 1980-luvulta lähtien. Erilaisten ohjelmien määrä on ollut runsas ja ohjelmakenttä on laaja. Vuonna 2007 Valtioneuvosto päätti uusista aluekehittämisen valtakunnallisista tavoitteista vuosille 2007–2011. Päätöksen mukaan on laadittu alueellisen kilpailukyvyn kehittämisohjelma, jolla kansallista ohjelmatyötä ja -politiikkaa tiivistetään ja kootaan yhteen. Alueellinen koheesio- ja kilpailukykyohjelma on ohjelmauutuus, jonka tarkoituksena on tiivistää suomalaista aluekehittämisen kenttää. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä on alueellinen koheesio- ja kilpailukyky-ohjelma KOKO ja mihin se vastaa. KOKO:a ja sen roolia tarkastellaan kolmen eri teeman kautta: aluekehittämisen haasteet 2010-luvulla, aluepolitiikan kehitysvaiheet ja tämän päivän aluepolitiikka sekä KOKO:n merkitys kansallisesti ja alueellisesti. Alueellisen vaikutuksen esimerkkinä on Ylivieskan seutukunnan alue, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan eteläosassa ja on osa Oulun Eteläisen-aluekeskusohjelman aluetta. Ylivieskan seutukuntaan kuuluu kuusi kuntaa (Ylivieska, Alavieska, Merijärvi, Kalajoki, Sievi ja Oulainen). Tutkimuksen keskeiset käsitteet ovat koheesio ja kilpailukyky. Koheesion käsite on tullut suomalaiseen aluekehittämisen sanastoon Euroopan unionin aluepolitiikan kautta. Se on korvannut aiemmin käytössä olleen alueellisen tasaisuuden käsitteen. Koheesio määritellään kaikkien alueiden yhteensopivan kehityksen varmistamisena. Koheesiopolitiikalla toteutetaan aluepoliittisia toimia, joilla pyritään lisäämään kaikkien alueiden houkuttelevuutta edistämällä innovaatiotoimintaa ja vahvistamalla osaamisperustaa. Koheesiopolitiikan tehtävänä on taata tasapuoliset kehitysedellytykset erilaisille aluille ja kytkeä erilaiset alueet ja toimijat mukaan aluekehittämiseen. Alueen kilpailukyvyllä tarkoitetaan kaikkia niitä ominaisuuksia, jotka tekevät sen houkuttelevaksi ja kehittyväksi ympäristöksi yritysten ja työvoiman sijoittumiseen. Tutkimuksen aineistona on käytetty Ylivieskan seutukunnan aiemmin tuottamaa materiaalia, alan kirjallisuutta, työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja sekä tilastotietoja. Empiirinen osuus muodostui asiantuntijahaastatteluista ja kuntaworkshopeissa kerätyistä kunnan edustajien näkemyksistä. Alueiden kehitykseen tulee tulevaisuudessa vaikuttamaan erityisesti väestön ikärakenteen muutos, osaavan työvoiman saatavuus, globalisaatio, tietotekniikan kehittyminen ja ilmaston muutos. Näihin haasteisiin pyritään osaltaan vastaamaan alueellisella koheesio- ja kilpailukykyohjelmalla. Suomalaisen aluepolitiikan tavoitteena on elinvoimainen ja tasapainoinen aluerakenne, kansallisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn lisääminen ja alueiden erityishaasteisiin vastaaminen. KOKO on yksi väline, jonka avulla kansallista aluepolitiikkaa pyritään toteuttamaan. Paikallisella tasolla (esimerkiksi Ylivieskan seutukunnassa) KOKO tarjoaa alueen kehittämiseen resursseja ja auttaa rakentamaan erilaisia osaamisverkostoja. KOKO jatkaa alueilla aikaisempien ohjelmien kehittämistyötä. KOKO:n budjetti on suhteellisen pieni, joten suuria ”maata mullistavia” kehitystoimenpiteitä siltä tuskin voidaan odottaa. Ylivieskan seutukunnan haasteena on pienenä alueena saavuttaa valtakunnallista näkyvyyttä, joka ei tule onnistumaan ilman tiivistä yhteistyötä alueen kuntien kesken. KOKO:n avulla Ylivieskan seutukunnassa voidaan kokeilla sellaisia toimenpiteitä, joiden rahoitus muuta kautta on vaikeaa.