Vammaispalvelujen järjestämisen paradigmat ja vammaispalvelulakiuudistuksen vaikutukset : Vanhan ja uuden vammaispalvelulain teoreettinen tarkastelu

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan vammaispalvelujen järjestämisen historiallisia paradigmoja ja vuoden 2025 alussa voimaan tullutta vammaispalvelulain uudistusta (675/2023). Tutkielma jäsentää, mitä hallintoparadigmoja vanha ja uusi vammaispalvelulaki edustavat ja millaisia vaikutuksia näillä paradigmoilla on ollut vammaispalvelujen järjestämiseen Suomessa. Lainsäädännön ja hallintomallien kehitystä tarkastellaan osana laajempaa yhteiskunnallista muutosta, jossa on siirrytty perinteisestä, hierarkkisesta hallintomallista kohti osallistavampaa ja oikeusperustaista hallintaa. Tutkielman taustalla on ajankohtainen tarve ymmärtää, kuinka vammaispalvelulainsäädäntö on muuttunut osana julkishallinnon paradigman siirtymiä klassisesta julkishallinnosta uuden julkisjohtamisen (NPM) kautta kohti uuden julkisen hallinnan (NPG) mallia. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, miten kansalaisen rooli on kehittynyt passiivisesta palveluiden kohteesta aktiiviseksi osallistujaksi ja oikeuksien haltijaksi. Tutkielma toteutetaan kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistona käytetään laajaa valikoimaa kansallista ja kansainvälistä vertaisarvioitua kirjallisuutta, lainsäädäntöä ja virallisia asiakirjoja. Aineisto on jäsennetty temaattisesti tutkimuskysymysten mukaisesti. Menetelmä on valittu sen joustavuuden vuoksi, sillä se mahdollistaa laaja-alaisen ilmiön tarkastelun ilman empiiristä aineistoa. Tutkielma ei tarkastele hyvinvointialueiden konkreettisia soveltamiskäytäntöjä, vaan tarjoaa käsitteellisen ja teoreettisen kokonaiskuvan paradigman muutoksesta vammaispalvelujen kontekstissa. Vammaispalvelulaki merkitsee merkittävää siirtymää kohti asiakaslähtöistä, osallistavaa ja oikeuksiin perustuvaa hallintoa. Lainsäädäntö ei ole vain tekninen normisto, vaan se ilmentää syvällisiä muutoksia kansalaiskäsityksessä ja hallinnan logiikassa. Yhteiskehittäminen, verkostomainen yhteistyö ja osallisuus nousevat keskiöön palveluiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Uusi laki haastaa samalla aiemmat rakenteet ja edellyttää hallinnolta yksilölähtöisempää ja joustavampaa päätöksentekoa. Tutkielma osoittaa, että vammaispalvelujen järjestämiseen liittyvät hallintomallit eivät ole vain hallinnollisia käytäntöjä, vaan myös arvoja, jotka heijastavat yhteiskunnallista ihmiskäsitystä ja oikeudenmukaisuutta. Paradigmamuutoksen tunnistaminen auttaa ymmärtämään, miten hallinnolliset, ideologiset ja lainsäädännölliset muutokset muokkaavat palveluiden sisältöä, päätöksentekoa ja kansalaisten asemaa yhteiskunnassa.