Sosiaalisen pääoman merkitys työyhteisöissä: Sosiaalisen pääoman ja työelämän sukupolvien välinen yhteys

Abstract

Tutkielma rakentuu työyhteisön sosiaalisen pääoman ja työelämän kolmen sukupolven ympärille. Nämä kolme sukupolvea ovat suuret ikäluokat (v. 1946–1964), X-sukupolvi (v. 1965–1977) sekä Y-sukupolvi (1978–1995). Tutkielman tavoitteena oli selvittää löytyykö sukupolvien väliltä eroja siinä, miten he kokevat sosiaalista pääomaa työyhteisöissä. Sosiaalinen pääoma on tärkeä ominaisuus, jolla on todettu olevan vaikutusta työntekijöiden terveyteen ja hyvinvointiin. Sitä muodostuu, kun työyhteisöissä esiintyy vastavuoroisuutta, luottamusta ja me-henkeä. Niin työntekijöiden keskinäisillä suhteilla kuin esimies-alaissuhteilla on merkittävä rooli sosiaalisen pääoman syntymiselle. Tutkimuskysymyksiä ovat: Onko sukupolvien välillä eroja työyhteisössä koettuun sosiaaliseen pääomaan? Onko sosiaalisen pääoman ja sukupolvien välillä riippuvuutta? Onko sosiaalisen pääoman esiintyvyydessä tapahtunut muutoksia sukupolvien sisällä ja välillä vuosina 2012–2016? Onko sosiaalisella pääomalla ja koetulla terveydentilalla yhteyttä?

Tutkielma on jaettu teoreettiseen ja empiiriseen osioon. Teoriaosiossa käydään läpi sosiaalisen pääoman historiaa, tunnetuimpia määritelmiä sekä aikaisempia tutkimuksia. Aikaisemmissa tutkimuksissa keskitytään erikseen myös sosiaalisen pääoman ja terveyden väliseen yhteyteen. Sukupolvia käsittelevissä kappaleissa muodostetaan aikaisempien suomalaisten ja kansainvälisten tutkimusten perusteella sukupolvien homogeenisia piirteitä ja arvoja, millaisia he ovat osana työyhteisöä sekä miten heitä tulisi johtaa.

Empiirinen osio pohjautuu Työterveyslaitoksen toteuttamaan Kunta10-tutkimukseen. Tässä tutkielmassa käytetään Kunta10-tutkimuksen kyselyaineistoa vuosilta 2012, 2014 ja 2016. Empiirinen osio noudattaa kvantitatiivisen ja pitkittäistutkimuksen metodeja. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä noin 92 000 kunta-alan vakinaisten työntekijöiden sekä pitkäaikaisten sijaisten vastauksista, jotka kuuluvat johonkin tutkimuksen kolmesta sukupolvesta. Työyhteisön sosiaalinen pääoma rakentuu Työterveyslaitoksen määrittelemästä kahdeksasta eri väittämästä ja kysymyksestä, jotka muodostavat horisontaalisen sosiaalisen pääoman eli työntekijöiden väliset sosiaaliset suhteet työyhteisössä, sekä vertikaalisen sosiaalisen pääoman eli työntekijöiden ja esimiehen välisen suhteen. Empiiriseen osioon kuuluu lisäksi sosiaalisen pääoman ja koetun terveydentilan välisen yhteyden analysointi.

Tutkimustulosten mukaan sosiaalista pääomaa työssä on Y-sukupolvella enemmän kuin kahdella muulla sukupolvella ja vähiten suurissa ikäluokissa. Y-sukupolvi on tottunut lapsuudestaan asti toimimaan ryhmässä, mikä osaltaan voi olla selittävä tekijä runsaamman sosiaalisen pääoman kokemuksiin. Sukupolvien ja sosiaalisen pääoman välillä todettiin yhteys: nuorimmalla sukupolvella oli eniten sosiaalista pääomaa töissä. Sosiaalinen pääoma on lisääntynyt kunta-alalla tutkimusajanjakson aikana. Kyselyyn vastaajat olivat tyytyväisempiä esimiehen ja työntekijän väliseen suhteeseen, kuin työntekijöiden välisiin sosiaalisiin suhteisiin. Korkea sosiaalinen pääoma oli yhteydessä työntekijöiden koettuun hyvään terveydentilaan.